On ilmeisesti herättänyt suurta pettymystä, jopa pahennusta, että allekirjoittaneet (Thomas Rosenberg ja Kim Wahlroos) päätimme viedä ydinvoimapäätöksestä tehdyn valituksemme eteenpäin Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tässä lyhyt perustelu.

Alunperin kuuden rkp-läisen loviisalaisvaltuutetun voimin Helsingin hallinto-oikeudelle tekemä valituksemme (päivätty 22.6.2009) koski Loviisan valtuuston 13.5.2009 tekemän päätöksen laillisuutta. Silloin valtuusto antoi (hyväksyvän) lausuntonsa Fortum Oy:n uudesta ydinvoimalahankkeesta Hästholmenilla.

Kunnallisjakolain 33 §:n mukaan vanhan Loviisan valtuusto ei silloin enää ollut asian suhteen päätösvaltainen. Kunta oli kohta lakkaamassa, ja valtioneuvosto oli 23.4.2009 vahvistanut päätöksen uuden kunnan muodostamisesta. Kunnallisjakolain mukaisesti tämän suuruusluokan kysymykset kuuluvat yksiselitteisesti uudelle kunnalle, ja valtuuston olisi siksi pitänyt siirtää päätöksen uuden kunnan ratkaistavaksi. Samanlaisen valituksen, ja samanlaisin perusteluin, teki myös ryhmä Ruotsinpyhtääläisiä Fennovoiman hankkeesta Gäddbergsöllä. Mainittakoon myös, että ryhmä rkp-läisiä kansanedustajia Mikaela Nylanderin johdolla teki 20.2.2009 samasta aiheesta eduskuntakyselyn, johon ministeri Mauri Pekkarinen vastasi 11.3.2009. Juuri ennen joulua, 18.12.2009, Helsingin hallinto-oikeus antoi hylkäävän päätöksensä, jossa todetaan ettei kaupunginvaltuusto ole ylittänyt valtuutensa, eikä päätös muutenkaan ole lainvastainen valituksessamme mainittujen perustelujen suhteen.

Meillä on kuitenkin hyvät syyt epäillä Hgin hallinto-oikeuden päätöksen oikeellisuutta. Sekä ministeri Pekkarinen antamassaan vastauksessa että Hgin HO esittää perusteluna, että asian kiireellisyys oikeutti poikkeuksellisen menettelytavan, nojautuen siihen yksityiskohtaiseen perusteluun joka sisältyi hallituksen lakiesitykseen kunnallisjakolakia uudistettaessa (HE 135/1997 vp).

Tällaista lainsäätäjän tarkoittamaa kiirettä ei tässä tapauksessa varmaankaan ollut. Ajatellen sitä huomattavan pitkää aikaväliä josta tässä on kyse, eli suunniteltaessa ja rakennettaessa ydinvoimaloita, olisi ollut täysin vailla merkitystä mikäli lausuntojen pyytämistä olisi lykätty muutamalla kuukaudella, eli siihen asti kunnes uuden kunnan päättävät elimet olivat järjestäytyneet. Tämähän tapahtui välittömästi vaalien jälkeen, jo marraskuussa 2009! Sitä paitsi KHO on itse vastaavanlaisessa ja melko tuoreessa ennakkotapauksessa todennut huomattavasti pienemmänkin asian (maankäyttösopimus) olevan sellaisen joka ei ole ollut lainkohdassa tarkoitetuin tavoin kiireellinen tehtävä, vaan sen käsittely olisi voitu siirtää uudelle kunnalle (KHO:2009:76, Antopäivä 27.8.2009, Dnro 1907/1/08). Valvova viranomainen, eli TEM, on siten itse provosoinut sen valituskarusellin jossa paraikaa pyörimme. Meidän käsityksemme mukaan meillä ei ole ainoastaan oikeus vaan suorastaan velvollisuus puolustaa kunnan ja kuntalaisten oikeutta tulla kuulluksi, lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Etenkin tämän suuruusluokan hankkeen ollessa kyseessä. Kaikilla sijoituskunnan asukkailla, eli kaikilla jotka asuvat uuden Loviisan alueella, tulee olla ydinenergialakiin kirjattu veto-oikeus. Ja kaikilla uuden kunnan naapureilla on oikeus tulla kuulluksi, eli aiemmin kuultujen kuntien ohella myös Askola, Porvoo ja Myrskylä.

Thomas Rosenberg ja Kim Wahlroos

Artikkeli on julkaistu Loviisan Sanomissa 22.1.2010