Suomi päättää ydinvoimapolitiikastaan demokraattisesti, koska ylin päätäntävalta asiassa on Suomen kansan valitsemalla eduskunnalla.

Näinkö asia on oikeasti? Ei ole, sanovat ydinvoimapolitiikkaa kriittisesti arvioivat ja Olkiluodon kolmannen ja Suomen viidennen ydinvoimalan lupaprosessia analysoineet suomalaistutkijat.

Kyseinen kirja on: Matti Kojo, Tapio Litmanen, Annukka Berg, Harri Lammi, Ari Lampinen, Erika Säynässalo: The Renewal of Nuclear Power in Finland. (Palgrave Macmillan 2009. 255 sivua, 58 euroa.). Lue kirja-arvostelu Talouselämä-lehdessä (http://www.talouselama.fi/kirjat/article344617.ece).

Kirja-arvion laatinut Matti Kankare päättää kirjoituksensa seuraaviin sanoin:

Kirjoittajilla on vahva näkemys asiastaan. Se on hyvä, mutta samalla tekstiin on tullut väittämiä, jotka tuntuvat jälkiviisaalta jeesustelulta. Kun Ari Lampinen kirjoittaa, että TVO olisi tahallaan jättänyt kertomatta periaatepäätöshakemuksessaan vuonna 2000 reaktorin kustannusarvion, rakentamisajan ja kotimaisen työvoiman osuuden oikein, niin allekirjoittaa voi vain viimeisen väitteen

Luinko oikein? TVO olisi siis tahallaan jättänyt kertomatta periaatepäätöshakemuksessaan vuonna 2000 ... kotimaisen työvoiman osuuden oikein ? Talouselämän moraali : periaatepäätöksiä tehtäessä saa valehdella ainakin joka kolmannessa kohdassa, myös tahallisesti.

Mikael Böök