Loviisan olisi aikoja sitten pitänyt vaatia hintalappu sille, että ydinvoimala on leimannut historiallisgeopoliittiselta sijainniltaan arvokkaan, sekä luonnon, että rakennuskannaltaan kauniin ja viihtyisän merenrantakaupungin muualla kuin Loviisassa asuville ihmisille epäilyttäväksi paikaksi elää ja kasvattaa lapsiaan, sanoo Loviisan seudun vihreitten puheenjohtaja Sonja Ilvetsalo-Koskinen. Puheen nimi on Unikkopellot, hän jatkaa, koska ydinvoimapaikkakuntien ongelma ja tilanne on sama kuin oopiuminviljelijöillä - vaarallinen villjelykasvi, josta joku jossain käärii messevät tuotot, ei juurikaan hyödynnä köyhiä viljelijöitä, mutta kuitenkin sen verran, ettei sen viljelemistä voi lopettaa. Tilalle olisi saatava jokin muu kasvi, mutta mikä?

Sonja Ilvetsalo-Koskinen: Julkinen ydinvoimakeskustelu kuulostaa näin loviisalaisen atomivyöhykkeellä asuvan korvissa hyvinkin tutulta siltä osin, että uusi tai uudet ydinvoimalat tuntuvat olevan ratkaisu vähän kaikkeen.

Jos uusi ydinvoima on se pelastava messias, on ehkä syytä tarkastella lähemmin Loviisaa, kaupunkia, jolla on jo yli 30 vuoden kokemus kahdesta Fortumin ydinvoimalasta.

Ensinnäkin leimallista Loviisassa on ollut vuosikymmeniä jatkunut staattisuus. Ei ole ollut syytä etsiä uusia tapoja tehdä ja toimia. Innovatiivisuuteen ei ole ollut tarvetta satsata, sillä kaksi atomipönttöä on varmistanut ilman sen kummoisempia älyllisiä ponnisteluja Loviisalle hyvän perustoimentulon. Ajatus jähmeänä vain odotellaan jälleen uutta ydinvoimalarakennustyömaata, joka taas toisi edes hetkeksi kaivattua vipinää kaupunkikuvaan ja kulutuskulttuuriin.

Fortumin pöntöistä huolimatta Loviisa kuitenkin painii aivan samojen ongelmien kanssa kuin muutkin Suomen pikkupaikkakunnat, joissa ei ole ydinvoimaloita. Koulut ovat homeessa, terveyskeskuspäivystys on karannut kymmenien kilometrien päähän, väki vähenee ja vanhenee, on pulaa pätevistä opettajista, lääkäreistä jne.

Ydinvoima ei ole tiukkunut paikkakunnalle ylen määrin maitoa ja hunajaa, vaan suurimman hyödyn Fortumin voitokkaasta voimalasta ovat käärineet jotkut aivan muut tahot, ja nämä tahot eivät suinkaan asu ja elä Loviisassa.

Esimerkiksi samoihin aikoihin kun julkisuudessa äimisteltiin sitä, että Fortumin pääjohtaja saa enemmän palkkaa kuin yhdysvaltojen presidentti, Fortum perui voimalansa kesätyöpaikat loviisalaisilta nuorilta vedoten säästötarpeisiin.

Johtuen ydinvoimasta ja ydinvoima-leimasta Loviisalta on jäänyt kehittämättä ja hyödyntämättä omia loistavia valttejaan. Uusia uria etsivä luova-ajattelu on niin sanotusti sementissä, koska kaikki energia ja ajatustyö on hyörinyt joko olevan tai tulevan ydinvoiman ympärillä. Ydinvoiman, joka kuitenkin edustaa mennyttä teollista aikaa, vanhaa maailmaa ja sen vanhoja tapoja ratkaista ongelmia.

Onkin syytä kysyä, että haluaako Suomen valtiokin vajota energispolitiikassaan näköalattomaan staattisuuteen satsaamalla rahaa ja aivoenergiaa uusien ja uusiutuvien energiamuotojen sijaan ydinvoimaan? Haluaako Suomi ehdoin tahdoin rakennuttaa maailman kauneimpaan saaristoonsa lisää ydinvoimaa ja mahdollisia uusia ydinjätteiden loppusijoituspaikkoja? Haluaako Suomi tosiaan otsaansa atomipuistoleiman, leiman, joka taatusti ja lopullisesti ryvettää kuvan Suomesta houkuttelevana elinkeino-, matkailu -, ja vapaa-ajanviettomaana.

Loviisan esimerkiksi olisi aikoja sitten pitänyt vaatia hintalappu sille, että ydinvoimala on leimannut historiallisgeopoliittiselta sijainniltaan arvokkaan, sekä luonnon, että rakennuskannaltaan kauniin ja viihtyisän merenrantakaupungin muualla kuin Loviisassa asuville ihmisille epäilyttäväksi paikaksi elää ja kasvattaa lapsiaan.

Suurin osa ihmisistä – toisin kuin suurin osa loviisalaisista - kokee ydinvoimalan läheisyyden arveluttavana, vaikka ydinvoimalobbarit kuinka yrittäisivät heitä valistaa. Suurimmalle osalle väestöstä ei ensimmäisenä tule mieleen muuttaa ydinvoimapaikkakunnalle perustamaan perhettä ja synnyttämään lapsia, koska ydinvoima yksinkertaisesti pelottaa. Todellisuus kun usein on sitä, miltä se tuntuu.

Onko myöskään takeita siitä, ettei Suomelle käy kuten Loviisalle, että ne ydinvoiman muhkeimmat, ne todelliset voitot karkaavatkin jonnekin aivan muualle kuin Suomeen? Kuka takaa sen, ettei Suomelle käy kuten eurajokelaisille, joille luvattiin työpaikkoja uudelta TVO:n ydinvoimalarakennustyömaalta, mutta todellisuudessa työt menivätkin enimmäkseen muista maista tulleelle siirtotyövoimalle.

Eikö juuri nyt, globaalin taantuman uhatessa syventyä lamaksi, olisi aika etsiä uusia tapoja toimia ja ratkaista ongelmia vanhojen tapojen sijaan. Isojen tehtaitten sulkiessa oviaan olemme samojen kysymyksien edessä kuin vanhat eurooppalaiset teollisuusmaat ennen meitä, eli mitä tehdä työkseen kun ei enää ole sitä tehdasta jonne sukupolvi toisensa perään mentiin töihin.

Nämä ovat uusia, tämän ajan haasteita, joihin vastataksemme tarvitsemme tuoreita innovaatioita ja elinkeinollista ketteryyttä. Missään nimessä emme kaipaa jähmeää staattisuutta. Siksi ei ole viisasta vastata uuden ajan haasteisiin vanhoilla vastauksilla, ja lisäydinvoiman rakentaminen on vanha vastaus.

On myös aika kyseenalaistaa, että onko meillä länsimailla edes globaalista oikeutta jatkuvasti tuottaa lisää energiaa hinnalla millä hyvänsä saadaksemme lisää tuotantoa ja tavaraa kulutettavaksi. Eikö länsimailla olisi juuri nyt jopa moraalinen velvollisuus oppia ja keksiä keinoja säästää energiaa, luontoa ja sitä kautta myös ihmistä. Me kansalaiset olemme siihen jo valmiita, onko teollisuus ja globaali pääoma? Näyttää ja pahasti kuulostaa siltä, että ei.

Sonja Ilvetsalo-Koskinen

Loviisa Liike

Loviisan seudun vihreitten puheenjohtaja

puh 040 354 7073

sonja.ilvetsalo-ät-sulo.fi