Euroopan ydinenergiateollisuuden valmistautuessa vuotuiseen fooruumiinsa Brysselissä 24-25.3. netti tihkuu uutisia saman teollisuusalan ytimessä olevien laitosten taloudellisesta epävakaudesta.

Ranskan ydinenergiateollisuuden menestyksen myytti on nimittäin sulanut finanssikaaokseksi.

Suomalaisillekin veronmaksajille tuttu Areva, Ranskan ydinteollisuuden lippulaiva, on rahoituskriisissä. Yhtiö kerjää 3 mrd euroa Ranskan veronmaksajilta, ja se tarvitsee luultavasti 4 mrd lisää voidaakseen maksaa sijoituksistaan uraanikaivoksiin, ydinpolttoaineen valmistukseen ja mittaviin rakennusprojekteihin. Osaa Arevan henkilökuntaa uhkaa nyt työttömyys. Yhtiön osakkeiden arvo on pudonnut 60 % vime vuoden kesäkuusta lähtien.

Maaliskuun 11. päivänä EU-viranomaiset tekivät ratsian Ranskan valtion sähköyhtiön (EDF) toimistoon. EDF:ää epäillään laittomista hinnankorotuksista. Ydinvoiman puolestapuhujat ovat jatkuvasti kehuneet, että Ranska saa 80 % sähköstään ydinvoimasta. Todellisuudessa ydinsähkö muodostaa kuitenkin vain 16% Ranskan koko tuhlaavasta energiakulutuksesta, josta melkein puolet edelleen perustuu öljyyn.

Arevan rahoituskriisi ja EDF:n hinnankortusskandaali osoittavat, että atomivoimalaiden rakentaminen ja ylläpito lepää epävakaalla taloudellisella pohjalla.

Kun EDF äskettäin osti British Energy-yhtiön n. 12 mrd eurolla, se varoitti Britannian hallitusta sijoittamasta tuulivoimaan. Tämä näet voisi uhata ydinenergiateollisuuden tulevaisuutta, EDF:n taholta huomautettiin Englannin ympäristöliikkeen suureksi hämmästykseksi ja närkästykseksi.

EDF:n ja ja Arevan piti toimia  ydinenergiateollisuuden paljon puhutun "uudestisyntymisen" eurooppalaisina airueina. Mutta tuon teollisuuden alan  tulevaisuus alkaakin käydä kriittiseksi. Kenties "nukleaarisen renessanssin" lapset, kuten viides suomalainen ydinvoimala Olkiluodossa, ovat kuolleita jo syntyessään.

Ylläoleva lyhyt teksti perustuu Harvey Wassermanin laajempaan artikkeliin The Crasch of France's Nuclear Poster Child, joka julkaistiin amerikkalaisessa Counterpunch-nettilehdessä 19.3. Ensimmäisen ja viimeisen lauseen muotoilusta ja sisällösta vastaa Mikael Böök. Wassermanin artikkeli on luettavissa kokonaisuudessaan Lovisaliikkeen englanninkieliseltä kotisivulta http://www.lovisamovement.eu/ Suosittelen!