Tämä uutinen on vanha siinä mielessä, että se oli mukana jo tammikuun 2005 raportissa, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien Ympäristöohjelma UNEP julkaisi niistä seurauksista, joita joulukuun 2004 tsunami aiheutti. Tsunami toi Somalian rannoille paljon erilaisia jätteitä, mukaan lukien mereen dumpattua ydinjätettä. Mutta tämän lisäksi tsunamiaalto liikutti myös vaarallisia jätevarastoja Somalian rannoilla. UNEPin raportin mukaan näistä varastoistakin löytyi radioaktiivista jätettä:

“Somalia on yksi monista vähiten kehittyneistä maista, joiden raportoidaan ottaneen vastaan lukemattomia laivalasteja laitonta ydin- ja myrkkyjätettä, joka dumpattiin rannan tuntumaan. Aikaiselta 1980-luvulta lähtien, sisällissotaan saakka, Somalian rannikon läheisyyteen sijoitettu vaarallinen jäte koostui radioaktiivisesta uraanijätteestä, lyijystä, kadmiumista, elohopeasta, teollisuus-, sairaala-, kemiallisesta ja nahankäsittelyjätteestä ja muusta myrkyllisestä jätteestä. Suurin osa jätteestä jätettiin yksinkertaisesti rannoille säiliöissä ja kertakäyttöisissä vuotavissa tynnyreissä, joita oli pienistä isoihin tankkeihin, ottamatta huomioon paikallisväestön terveyttä tai mitään ympäristön kannalta tuhoisista seurauksista.”


Julkaisuajankohtana monikaan ei havainnut tätä tiedonmurua. Mutta Vladislav Marjanovic wieniläisestä Radio Afrika Internationalista huomasi. Hän kirjoitti:

“Miksi silmät suljettiin tosiasialta, että jo 1980-luvulla monet teollisuusmaat tarjosivat köyhien maiden hallituksille valtavia rahamääriä heidän ydinjätteensä varastoimisesta?”

Marjanovic siteeraa lähteitä, jotka, eivät kovinkaan yllättäen, yhdistävät ydinjätekaupan Italian mafiaan. Hänen alkuperäisartikkeliaan ei enää löydy Radio Afrikan verkkosivuilta. Se löytyy kuitenkin Archive.org -sivun kautta, kalifornialaisesta nettisivuarkistosta toiselta puolen valtamerta. Artikkeli on käännetty espanjaksi, muttei tietääkseni ei vielä suomeksi, ruotsiksi tai edes englanniksi.

Ydinvoimakriittinen Gorleben Rundschau-lehti julkaisi Marjanovicin artikkelin v. 2006. Gorleben on Euroopassa, jossain Hampurin ja Berliinin välillä. Meidän tulisi kaikkien osallistua protesteihin Gorlebenissä ensi sunnuntaina. Kuten olemme aiemmin ilmoittaneet (näillä Lovisa Movementin sivuilla, joita toimitetaan Itämeren rannoilta), mielenosoitus marraskuun 9. päivänä 2008 kantaa otsikkoa STOPP-CASTOR-Gorleben-vermASSELn. “CASTOR”, jota mielenosoittajat symbolisesti yrittävät pysäyttää (huolimatta poliisista ja armeijan voimista, jotka voivat olla mielenosoittajia vastassa), on lyhenne englanninkielisistä vastineista sanoille “radioaktiivisen jätteen säilytykseen ja kuljetukseen käytetty tynnyri”.


Eurooppalaiset ydinliikemiehet ja -naiset, jotka epätoivoisesti yrittävät löytää paikkoja radioaktiivisen jätteensä loppusijoitusta varten, ja jotka mieluummin sulkevat silmänsä mafiosojen operaatioilta, näyttävät ajattelevan, että Gorleben on turvallinen paikka. Mutta se ei ole. Ydinjäte voidaan “turvallisesti” dumpata vain romahtaneisiin valtioihin, ja romahtaneet valtiot eivät ole turvallisia paikkoja.


Mikael Böök

www.loviisaliike.eu

(Tämä artikkeli on saatavilla myös englanniksi osoittessa www.lovisamovement.eu. Engl.kiel. versiossa on linkki Marjanovicin artikkeliin sekä UNEPin kyseiseen raporttiin.)