Kohtalonomaisen tärkeä aika?
By Mikael on Saturday 9 August 2008, 13:22 - Permalink
Loviisan Sanomain reportaasin mukaan filosofi Eero Ojanen totesi äskeisen rauhanfoorumin "Aika ja energia"-seminaarissa, että "ydinaseet ovat muuttaneet ihmisen aikakäsitystä, koska niiden myötä ihminen tajusi, että hänellä on keino tuhota maailma ja sen ajallisuus" (LS 8.8). Tämä ja muut lainaukset Ojasen esityksestä jäivät vaivaamaan mieltäni, mikä on sinänsä vain myönteistä.
Ensinnäkin, tajusiko ihminen todella? Ajoittain - syklisesti - älymystön ja kansojen piirissä esiintyvät ydinaseiden tai ainakin ydinasevarustelun lakkauttamista vaativat liikkeet toki puoltavat Ojasen näkemystä. Toisaalta yhtä kaikki syklisesti palaava ydinaseita koskeva hiljaisuus ja yleinen passiivisuus kertovat muuta. Ihminen ei sittenkään tajunnut. Siksi ei myöskään hänen aikakäsityksensä ole muuttunut - paitsi ajoittain.
"Synkimmät tuhon ennustukset eivät toteutuneet", Ojanen sanoi (edelleen Loviisan Sanomain selostuksen mukaan), "mutta edelleen ihminen helposti "horahtaa" maailmanlopun visioihin ja pitää omaa aikaansa kohtalonomaisen tärkeänä."
Tähän tekee mieleni jatkaa, että koska ihminen ei lopultakaan tajunnut (vrt.
edellä), synkimmät ennusteet ovat päinvastoin toteutuneet. Olemme jo
rakentaneet valtavasti noita maailman ja ajallisuuden tuhoamisen keinoja, ja
olemme päättäneet rakentaa niitä yhä lisää. Viittaan Ranskan ja Ison-Britannian
hallitusten ajankohtaisiin päätöksiin ylläpitää ja modernisoida
ydinasejärjestelmiä sekä EU:n korkean virkamiehen Robert Cooperin lausuntoon:
"Me tulemme ehkä käyttämään ydinaseita ennen muita, vaikka en sanoisi tätä
ääneen" (The Guardian 22.1.2008). On enää vain ajan kysymys milloin me todella
tuhoamme maailman ja sen ajallisuuden. 
Elias Krohn (vas.) ja kirjoittaja pitävät 1980-luvun alusta peräisin olevaa END-banderollia Loviisan torilla uutta ydinvoimalaa vastustavassa mielenosoituksessa 9.5.2007. (END=European Nuclear Disarmament; Euroopan ydinaseriisunta.) Kuva: Leena Krohn.
Epäilen, voiko ihminen maailmanlopun visioihin hurahtamatta tajuta mitä ydinaseet merkitsevät ihmiskunnan tulevaisuudelle. Toivoisin vain, että visiot olisivat tarpeeksi vahvoja, jotta ne pakottaisivat toimimaan ydinaseiden riisumiseksi! Mutta, kuten Eero Ojanen myös huomauttaa, ihminen kykenee luontevasti puhumaan esimerkiksi ydinjäteasioissa miljoonista vuosista. "Tällä tavoin ihminen näkee ikäänkuin itsensä yli", kuten hän kiteyttää. Kunhan ihminen vain ei olisi niin kykeneväinen ja taipuvainen pettämään itseään!
"Tulevaisuudesta huolehtiminen on tietysti tärkeää", Eero Ojanen sanoo, "mutta ajan kohtalonomaiseksi määrittely yksipuolistaa ajan moninaisen kuvan".
Filosofin tehtävä on hankalien ja tärkeiden kysymysten purkaminen niitä liikaa yksinkertaistamatta. Meidän kaikkien tehtäväksi jää atomiajan monipuolisen kuvan yksinkertaistaminen siten, että ihminen tajuaisi ensinnäkin riisua Euroopan Unioni ydinaseista ja toiseksi välttää uusien ydinvoimaloiden rakentamista.
Nagasakin atomipommituksen päivänä 9.8.2008
Mikael Böök
Isnäs
Comments
Aikamme ei ole kohtalonomaisen tärkeä, se on pahempi. Aikamme on kohtalokas. Kyse on valinnoistamme, ei kohtalosta - mikäli se koetaan, ymmärretään fatalistisesti.
Me ihmiset olemme toki tajunneet mahdollisuutemme tuhota itsemme - maailma, maapallo toki jatkaa ilman meitä. Me emme vain kokonaisuutena ole tiedostaneet suhdetta aikaamme, siihen tilanteeseen, jossa elämme.
Olemme hiljaa, pelkomme on vallannut mielemme, kykymme ajatella. Niin, joissakin katastrofielokuvissa ihmiset juoksevat kiljuen hyökyaallon edellä. ihminen pikemminkin siinä tilanteessa vain istuu ja katsoo hiljaisena kaiken peittävää hyökyä. Odottaa, koska ei ole tulevaisuuden vaihtoehtoisia mahdollisuuksia.
Ja eikö lähes kaikkea suuria hankkeita tavalla tai toisella perustella myös (ja ennen kaikkea) turvattomuudella? Ajateltakoon vaikkapa listaa EU- ydinvoima- Nato.
Onko kysesssä siis tapa hallita, käyttää valtaa ja olla vallassa. Valtapolitiikkaa? Pelko estää helposti näkemästä tai muodostamasta vaihtoehtoja, elämäntapamme on silloin helposti ainoa mahdollinen, ehkä kosmeettisin muutoksin. Voisiko tilanne muuttua, jos meillä näkijöillä olisi myös selkeitä, arjen haaveita, unikuvia. Eräs merkittävimmistä puheista kantaa otsaketta " I have a dream". Ja mitä se puhe saikaan aikaan yhdessä toiminnan kanssa? Olen ehkä naiivi, mutta uneksikaamme, Lets Imagine!
1980-luvun liikehdinta oli niin voimakas ja tehokas, että jokaisen tajuntaan iskostui kyllä ydinsodan lopullisuus. Se tuli osaksi maailmanlaajuista tietoisuutta vahvasti. Jokainen toimija, myös ns.terroristi, tietää, teidostaa tämän. Ydinase ja niillä pelottelu ovat osa valtapolitiikkaa, tapaa hallita ja pitää tilannetta hallussaan. Pahinta kuitenkin on, että paradoksaalisesti päättäjät / toimijat ovat silti tosissaan ja huolissaan vaikka tietävät, ettei niitä kukaan käytä.
Ja tuo huoli, mikä pahinta, pienentää kynnystä käyttää muita joukkotuhoaseita. Ja vallalla on samanlainen suojautumisen harhakuva, illuusio kuin aikaisemminkin.
Kyse on siis bakterologisista ja kemiallisista aseista. On helppo istuttaa isorokko vastustajaan, omathan voi aina suojata rokotteella. Väitän siis, että nykyinen tilanne alentaa kynnystä käyttää BC aseita, jotka ovat myös erittäin tuhoisia ihmiskunnalle.
ABC - aseet kulkevat siis yhdessä, ne liittyvät myös kysymyksiin vallasta, vallankäytöstä ja elämäntavastamme. Ja sellaisena asiaa pitäisi käsitellä.