Loviisa-liike

Into Eternity elokuvanäytös la 19.6.

Mikael — Wed, 16 Jun 2010 13:52:00 +0300

Nyt lauantaina 19.6.2010 järjestetään koko maata kattava toimintapäivä ydinvoiman lisärakentamista vastaan.

Eri paikkakunnilla järjestetään erilaista ohjelmaa.

kampanjavastaava : Maria Nuutinen, Äänestä ydinvoima historiaan! - kampanjakoordinaattori, Helsinki etunimi.sukunimi@ydinvoima fi +358(0)40 554 1851

Lovisa-liike esittää omana osuutenaan kansainvälisesti huomiota herättäneen elokuvan "Into Eternity". Sen on tehnyt tanskalainen elokuvaohjaaja Michael Madsen.

Elokuva on dokumentaarinen thrilleri joka vie meidät 75 minuutin matkalle Onkaloon, eli Posivan suunniteltuun ydinvoimajätteiden loppusijoituspaikkaan Olkiluodolla. Madsen haastattelee ohjelmassa mm. eri alan asiantuntijoita. Elokuva on saanut erinomaisen hyvät arvostelut, ja lähetetään mm. syksyllä Yle Teemassa.

Esitys tapahtuu Tamminiemi camping'illä Lovisassa, lauantaina 19.6. klo 18. Kevyt tarjoilu.

Tervetuloa!

Loviisa-liikkeen puolesta Roger Wide, Mikael Böök (044 551 1324) och Thomas Rosenberg (050 528 7171)

Inkommande lördag, den 19.6.2010, ordnas en landsomfattande aktionsdag mot en utbyggnad av kärnkraften.

På olika orter ordnas program

kampanjansvarig : Maria Nuutinen, Äänestä ydinvoima historiaan! - kampanjakoordinaattori, Helsinki

etunimi.sukunimi@ydinvoima.fi +358(0)40 554 1851

Lovisarörelsen bjuder på en förevisning av den internationellt uppmärksammade filmen "Into Eternity", gjord av den danske filmregissören Michael Madsen.

Det är en dokumentär thriller där Madsen tar med oss på en resa (75 min) till Onkalo, dvs. den planerade slutförvarsgrottan på Olkiluoto, där Posiva enligt planerna skall slutförvara det använda kärnbränslet. Madsen intervjuar bl.a. olika experter på området. Filmen har fått mycket goda recensioner, och visas bl.a. på Yle Teema i höst.

Förevisningen sker på Tamminiemi camping i Lovisa, lörd. 19.6. kl 18. Lätt servering.

välkomna!

För Lovisarörelsen Roger Wide, Mikael Böök (044 551 1324) och Thomas Rosenberg (050 528 7171)

Venäläiset ja itäeurooppalaiset tutkijat: Tshernobyl-onnettomuus on tähän mennessä aiheuttanut lähes miljoona kuolonuhria

Mikael — Tue, 27 Apr 2010 00:14:00 +0300

New Yorkin tiedeakatemia (www.nyas.org) on julkaissut venäläisten ja itäeurooppalaisten tutkijoiden artikkelikokoelman, jossa Tshernobyl-onnettomuuden aiheuttamien kuolonuhrien määrä koko maailmassa vuoteen 2005 mennessä arvioidaan 985.000 henkilöksi. Määrä on sittemmin kasvanut. "Kaksikymmentäneljä vuotta Tshernobylin katastrofin jälkeen täytyy vihdoin ymmärtää, että seuraukset olivat paljon pahempia kuin monet tutkijat ovat uskoneet", toteaa julkaisun toimittaja, lääkäri ja toksikologi Janette Sherman.

New Yorkin tiedeakatemian mukaan ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota Itä-Eurooppalaisiin tutkimuksiin Tshernobylin vaikutuksista vaikka yritykset muun muassa Yhdysvallat, haluavat rakentaa lisää ydinreaktoreita ja pidentää ikääntyneiden voimaloiden toiminta-aikaa.

Akatemia totesi tiedotteessaan: "Kansainvälisen atomienergiajärjestö IAEA:n sekä YK:n elimissä käydyssä keskustelussa (esim. Chernobyl Forumin raporteista) on päädytty virheellisiin arvioihin, koska Itä-Euroopan tieteellisessä kirjallisuudessa esitetyt arviot on suurelta osin jätetty huomiotta tai niiden merkitystä on vähetelty."

Suomen Säteilyturvakeskuksen STUK:in Jukka Laaksonen kirjoitti puolestaan Helsingin Sanomissa 7.4.2010:

Tshernobylin onnettomuus vuonna 1986 on ainoa ydinvoimalaitosonnettomuus, joka on aiheuttanut ympäristössään poikkeuksellisen säteilytilanteen. Kukaan ihminen ympäristössä ei sairastunut heti, mutta muutaman vuoden kuluttua alkoi ilmaantua lasten kilpirauhassyöpiä, jotka aivan ilmeisesti johtuivat säteilystä.

Sairastuneista paristatuhannesta lapsesta 17 on myöhemmin kuollut syöpään.

Muita säteilyn aiheuttamia terveyshaittoja ei ole todettu eniten altistuneiden kolmen miljoonan ihmisen joukossa, mutta säteilyn ennustetaan ajan mittaan aiheuttavan tuhansia syöpiä. Niitä ei voida erottaa sadoistatuhansista muista syöpätapauksista samassa ihmisryhmässä.

Uuden julkaisun tiedot:

Chernobyl: Consequences of the Catastrophe for People and the Environment. Written by Alexey V. Yablokov (Center for Russian Environmental Policy, Moscow, Russia), Vassily B. Nesterenko, and Alexey V. Nesterenko (Institute of Radiation Safety, Minsk, Belarus). Consulting Editor Janette D. Sherman-Nevinger (Environmental Institute, Western Michigan University, Kalamazoo, Michigan). Annals of the New York Academy of Sciences Volume 1181, December 2009. 335 Pages. (http://www.nyas.org/Publications/Annals/Detail.aspx?cid=f3f3bd16-51ba-4d7b-a086-753f44b3bfc1 )

Environmental News-uutispalvelun artikkeli aiheesta englanniksi, kts. http://www.ens-newswire.com/ens/apr2010/2010-04-26-01.html

Kaksi lainausta Satu Hassin euroblogista

Mikael — Tue, 13 Apr 2010 06:20:00 +0300

Alla kaksi lainausta Satu Hassin blogista, jotka puolestaan lainaan Tekniikka Elämää Palvelemaan (TEP)-yhdistyksen sähköpostilistalta:

Linkki Satu Hassin euroblogiin.

Väläyksiä Europarlamentin arjesta

8.3.2010 12.37 | Satu Hassi | Yleinen

Viime kuukausina syytökset ilmaston tutkimusta vastaan ovat lennelleet kovina, ja otteet tutkijoita vastaan näyttävät vain kovenevan. Helmikuussa uutiset Australiasta kertoivat ilmaston tutkijoiden saavat aina julkisuudessa esiinnyttyään vihapostitulvan, jopa uhkauksia.

http://www.abc.net.au/unleashe&826189.htm

http://www.abc.net.au/unleashe&827047.htm

Viime viikolla uutiset USAsta kertoivat, että republikaanisenaattori James Inhofe vaatii 17 ilmastontutkijan asettamista syytteeseen. Tutkijat vertaavat Inhofen vaatimusta 1950-luvun McCarthy-kuulustelujen ajatusvainoihin.

Taloustieteen professori Jeffrey Sachs puolestaa muistuttaa, että samat tahot, jotka aikoinaan kiistivät tupakan terveyshaitat ja happosateiden vaarallisuuden, ja onnistuivatkin julkisuuskampanjoillaan viivyttämään lakeja esimerkiksi tupakoinnin rajoittamisesta, kampanjoivat nyt kiistääkseen ilmastonmuutoksen.

http://www.guardian.co.uk/envi&cs-science

Ilmastonsuojelutekniikka on silti nousukiidossa. Onneksi, sillä emme tunne Linnunradan vakuutusyhtiötä, joka korvaisi pilalle menneen planeetan.

HSBC-pankki kertoi alkuvuodesta, että viime vuonna ilmastonsuojeluteknologian myynti kasvoi koko maailmassa 75 %, 360 miljardiin euroon.

Yksin tuulivoiman luvut ovat huimia. Koko maailmassa käynnistettiin viime vuonna tuulivoimaa 37 466 megawattia. Verrataan tätä Olkiluoto kolmoseen. Jos laitos joskus valmistuu, sen tehoksi on luvattu 1600 MW.

Jaetaan tuulivoiman teho kolmella, koska tuuliturbiini tuottaa sähköä keskimäärin kolmanneksella huipputehostaan. Näin laskien maailmassa viime vuonna käynnistynyt tuulivoima vastaa melkein kahdeksaa Olkiluoto kolmosta. Tuulivoiman ykkösmaaksi nousseessa Kiinassa tuulivoimaa käynnistyi melkein kolmen Olkiluoto kolmosen verran (13 000 MW), USAssa kahden(9 922 MW) ja EU-maissa vähän yli kahden (10 163 MW)

Euroopassa tuulivoima on jo muutaman vuoden ollut megawateissa laskien suurin uuden sähköntuotannon muoto, maakaasu kakkonen. Hiili- ja ydinvoima raahustavat kaukana perässä, aurinkosähkökin on noussut niiden edelle.

Markkinoiden imussa kilpailu kovenee, paikallaan pysyäkseen on juostava. Saksa oli pitkään tuulivoiman ykkösmaa. Toissa vuonna paikan otti USA, menettääkseen sen heti seuraavana vuonna Kiinalle. Kiina on kirimässä kohti maailman kärkeä useilla muillakin uuden energiatekniikan aloilla. Intia pinkoo perässä.

Asiantuntijat väittelevät siitä, onko maailman öljyntuotannon huippu jo saavutettu vai vielä edessä, mutta siitä ei pääse yli eikä ympäri, että öljyvarat ovat rajalliset. Sama pätee uraaniin. Kansainvälisen ydinenergiajärjestön IAEAn mukaan uraania riittää nykykäytöllä ja -tekniikalla 50-70 vuodeksi. Pitemmällä aikavälillä ihmiskunnalla ainoa varma energiaresurssi on uusiutuva energia.

USAssa perinteisesti oikeistolaiset turvallisuushaukat ovat alkaneet tukea uuden energiatekniikan kehittämistä, koska näkevät turvallisuusuhkaksi öljyriippuvuuden ja USAa vihaaville öljymaille valuvat rahat. Myös Kiinassa ajatellaan, että uuden energiatekniikan osaamisesta on tulossa valtioille strategisesti keskeinen asia.

Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustajaeukko tajutakseen, että uuden energiatekniikan osaajat ovat tulevaisuuden öljysheikkejä.

Saksassa ydinvoimasta luopumispäätös tarkoittaa yhteiskuntarauhaa

7.4.2010 21.45 | Satu Hassi | Yleinen

Pääsiäisviikolla en kotikiireiden takia ehtinyt raportoida Europarlamentin vihreän ryhmän puheenjohtajan Rebecca Harmsin Suomen vierailusta. Hän kävi viime viikon maanantaina ja tiistaina Helsingissä ja Tampereella kertomassa Saksassa tehdystä ydinvoimasta luopumispäätöksestä ja uusiutuvan energian menestystarinasta.

Päätös ydinvoimasta luopumisen aikataulusta tehtiin 1990-luvun lopulla Saksan punavihreässä hallituksessa. Ydinvoiman vastustus on Saksassa niin laajaa ja voimakasta, että monet pitävät tätä päätöstä sopimuksena yhteiskuntarauhasta. Esimerkiksi ydinjätteiden kuljetuksia vastustaa joka vuosi niin sankka joukko mielenosoittajia, että tarvitaan kymmenientuhansien poliisien ketju turvaamaan ydinjätejunan kulku. Muun muassa nämä poliisit ovat hyvin iloisia ydinvoimasta luopumispäätöksestä, koska jatkuva konflikti paikallisten asukkaiden kanssa tietenkin rassaa heitä.

Viime vaalikampanjan aikana ne puolueet, jotka nyt ovat hallituksessa, eli kristillisdemokraatit ja liberaalit lupasivat peruuttaa ydinvoiman alasajon. Mutta kun uusi ympäristöministeri, kristillisdemokraatti Norbert Röttgen perehtyi asiaan, hän tuli toisiin ajatuksiin. Röttgen nimittäin huomasi, että ydinvoiman alasajopäätös oli ratkaisevasti vaikuttanut Saksassa koettuun uuden energiatekniikan menestystarinaan. Uusiutuvaa energiaa hyödyntävä teknologia työllistää siellä jo yli 300 000 ihmistä eikä edes lama keskeyttänyt hyvää työllisyyskehitystä, vuoden 2008 jälkeen uusiutuvan energian työpaikkojen määrä on kasvanut 8 %. Röttgen ei halua vaarantaa tätä kehitystä.

Ydinvoiman alasajopäätös ja uusiutuvan energian suosiminen syöttötariffilla on Saksassa vähentänyt myös suurten sähköyhtiöiden ylivaltaa. Tämä on taustalla siinä, että perinteiset suuret sähköyhtiöt käyvät jatkuvasti kampanjaa syöttötariffeja vastaan.

Uusiutuvan energian käyttö on Saksassa kasvanut tosi lujaa, eikä pelkästään sähkön tuotannossa, vaan myös lämmityksessä. Kaikesta energiastaan Saksa tuotti viime vuonna uusiutuvilla 10 %. Sähköä Saksa tuotti uusiutuvilla viime vuonna noin 100 TWh, mikä on enemmän kuin koko Suomen vuotuinen sähkönkulutus. Määrä on 5 vuodessa suunnilleen kaksinkertaistunut Koko maailmassa investoinnit uusiutuvaan energiaan ovat kasvaneet 230 % vuoden 2005 jälkeen.

Rebecca kertoi Suomessa käydessään myös ydinvoimalaitosjätteen ongelmista Saksassa. Ne ovatkin aikamoisia. Ala-Saksissa, Rebecan kotiosavaltiossa, radioaktiivista jätettä on säilötty Assen suolakaivokseen, mutta sitä joudutaan todennäköisesti ottamaan sieltä pois 126 000 tynnyrillistä, koska kaivokseen on tunkeutunut vettä. Radioaktiivisten jätetynnyrien tuominen takaisin maan pinnalle satojen metrien syvyydestä tulee maksamaan miljardeja. Onneksi kyse on ^]vain^] keski- ja matala-aktiivisesta jätteestä. Jos kyseessä olisi korkea-aktiivinen jäte eli käytetty ydinpolttoaine, lasku olisi moninkertainen ja tehtävä voisi olla jopa mahdoton.

Suolakaivoksia on pidetty sopivina ydinjätteen loppusijoituspaikkoina siksi, että niiden on uskottu pysyvän kuivina hamaan tulevaisuuteen. Nyt on osoittautunut, että geologit ovat arvioineet väärin. Tämä herättää kysymyksen, voidaanko ylipäänsä luottaa niihin geologisiin arvioihin, joiden perusteella ydinjätteiden loppusijoituspäätöksiä ajatellaan tehtäväksi, totesi Rebecca.

Rebecca kertoi myös käyneensä Olkiluodossa vajaat kymmenen vuotta sitten tutustumassa ydinjätteiden loppusijoitussuunnitelmaan, Ala-Saksin parlamentin delegaation jäsenenä. Saksalaiset olivat ällistyneitä saadessaan tietää, että Olkiluotoon suunnitellun ydinjäteluolan tiedetään joutuvan veden valtaan - Suomen kallioperässä kun ei ole pohjavedestä vapaata paikkaa. Saksassa pidetään ydinjätteiden sijoituspaikan ensimmäisenä ehtona sitä, että voi uskoa pysyvän kuivana suunnilleen seuraavat miljoona vuotta.

Samaan aikaan kun Rebecca oli Suomessa, kansainvälinen konsulttiyhtiö Pricewatershouse Coopers julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan Eurooppa voisi saada kaiken tarvitsemansa sähkön uusiutuvasta energiasta vuonna 2050. Tarvittava teknologia on jo olemassa. Euroopan omalla alueella tuotettavan vihreän sähkön lisäksi tarvittaisiin aurinkosähkölaitoksia Pohjois-Afrikkaan. Lisäksi tarvitaan Pohjois-Euroopan ja Pohjanmeren tuulivoimaa, Pohjoismaiden ja Alppien vesivoimaa sekä meri- ja biomassavoimalaitoksia. Lisäksi sähköverkot tulee muuttaa moderneiksi älykkäiksi verkoiksi, joissa osa sähkön kulutuksesta voidaan sopeuttaa siihen, paljonko sähköä on kulloinkin tarjolla.

När makten blir lomhörd

Mikael — Thu, 01 Apr 2010 19:09:00 +0300

Thomas Rosenberg i Hufvudstadsbladet 1.4.2010:

Vid Svenska social- och kommunalhögskolan igångsattes vid årsskiftet ett forskningsprojekt finansierat av Finlands Akademi, kallat Power Shifts in Agenda Settings, förkortat POSH. Bakom det kryptiska namnet döljer sig ett intressant projekt lett av professor Helena Blomberg-Kroll, där man analyserar den allt större klyftan mellan medborgaropinionen och eliten – närmast utgående från iakttagelsen att den senare alltmer fjärmas från den förra.

Ett aktuellt exempel på vad det konkret kan innebära ser vi i det kärnkraftsbeslut som man nu rustar sig för inom riksdag och regering. Ser man på diskussionen i offentligheten, t.ex. partiledare emellan, handlar det enbart om antalet nya reaktorer. Inte alls om vi överhuvudtaget vill ha, eller ens behöver, flera. Och det samtidigt som folkets flertal, gång på gång, i opinionsmätningar relativt entydigt svarar att de inte alls vill ha några nya reaktorer. Senast i den mätning som offentliggjordes häromdagen, på beställning av Yle.

Har det alltså ingen betydelse vad medborgarna anser? Att riksdagsledamöterna länge varit utsatta för målmedveten lobbning är ingen nyhet, men helt lomhörda inför sin väljarkår har de väl inte blivit? Ännu mer förvånande är det att så många förnuftiga journalister också gripits av den kärnteknologiska euforin. Låt mig nämna två finlandssvenska exempel. En ledarskribent i Vbl argumenterade nyligen för att uranbrytning också i vårt land är helt OK, i konsekvens med den kärnkraftspolicy vi gått in för. Och i ett ledarstick i Hbl häromdagen (12.3.), kring slutförvaring av kärnavfall, var kontentan att det kanske ändå är bättre att Finland tar emot också andra länders kärnavfall eftersom vi tydligen gör det bättre och säkrare än andra. Det är så man baxnar. Samma kollektiva kärnkraftseufori, eller snarare kanske -panik, har gripit omkring sig också på de tilltänkta kärnkraftsorterna, bland dem Lovisa. Delegationer från de olika partierna härstädes har i elfte timmen formligen snavat över varandra i maktens trappor, och alla med samma budskap: Lovisa dör utan kärnkraft! Och vi står alla som en man bakom Fortums tillbyggnad!

Bägge påståendena är ju, om inte lögn, så åtminstone tämligen överdrivna. Vad den förestående döden beträffar är det bara att se i backspegeln. Mer än trettio år av kärnkraftsdrift har minsann inte eliminerat stadens ekonomiska problem, än mindre arbetslösheten. Och vad enigheten beträffar existerar den helt enkelt inte. Inte bland de förtroendevalda, och ännu mindre bland invånarna i den nya kommunen. Men nu gäller det alltså att visa upp en enig fasad, och ve de fanflyktingar som opponerar sig!

Skräckscenariot tycks vara att Hästholmen blir ett mausoleum. Men det har vi faktiskt framför oss ändå. Och ju förr, dess bättre. Men enklast är det givetvis att förtränga den tråkigheten. För att inte tala om den kostsamma och besvärliga nedmonteringen av de uttjänta reaktorerna. Bättre att sluta ögonen och bygga nytt i stället. Och skjuta upp obehagligheterna till kommande beslutsfattare.

Ydinvoimapäätöksen lykkäämisen perusteluja

Mikael — Wed, 31 Mar 2010 13:04:00 +0300

Toimittanut: Marjatta Näätänen / Tekniikka Elämää Palvelemaan TEP ry

Yleisradion teettämän tuoreen mielipidetiedustelun mukaan yli puolet suomalaisista vastustaa ydinvoiman lisärakentamista. Vaadimme kansanedustaja Kauniston ja vihreiden tavoin ydinvoimapäätöksen lykkäämistä yli vaalien, jotta asiasta ennätetään käydä kunnollinen kansalaiskeskustelu. Tälle on useita perusteluja:

Nykyisten ydinvoimaloiden korvaaminen ei ole vielä ajankohtaista.
Ydinjätteen loppusijoitussunnitelmat perustuvat ruotsalaisiin laskelmiin. Ne eivät uusien ruotsalaisten ja suomalaisten arvioiden mukaan pidäkään paikkaansa. - Uusia tietoja ydinvoiman kustannuksista on esim. että purkukustannukset tulevat olemaan kaksinkertaiset voimalan rakennuskustannukseen verrattuna. Ydinvoimaloiden taloudelliset vastuut Suomessa onnettomuuden sattuessa ja jätehuollossa eivät ole muiden maiden tasolla.
Fennovoiman saksalaisomistaja on EON, sen suunnitelmista sijoittaa Saksan ydinjätteet Suomeen liikkuu huhuja.
Olkiluoto 3:n reaktorin vaarallisesta suunnitteluvirheestä on vuotanut tietoa. STUK ei ole kommentoinut ongelmaa.
Simoon suunnitellun voimalan 5 km suojavyöhykkeellä asuu yli 3000 ihmistä, Arabiemiraatteihin uudet voimalat rakennetaan 50 km päähän kaupungeista.
Uraanikaivosten vaikutuksesta ympäristöön ja ihmisiin ei ole suomalaisilla tietoa, myöskään muiden maiden huonoja kokemuksia ei tunneta - eikä käytetä.
Sähkönkulutusarvio on nostettu metsäteollisuuden arvioksi, vaikka se siirtää tuotantoaan muihin maihin ja haluaa rakentaa ydinvoimaa TVO:n kautta.
Ydinenergialainsäädännössä ei ole sanktioitu virheellisten tai kyseenalaisten tietojen antamista periaatepäätöshakemuksessa, joten vastuu niistä kuuluu hakijan sijaan hallitukselle ja eduskunnalle. Voi vain ihmetellä, miksi joillakin on niin kiire saada juuri tämän eduskunnan aikana päätöksiä jopa vasta vuosia myöhemmin aloitettavista voimalan rakentamisista. Tällaisia maan tulevaisuuteen ratkaisevasti vaikuttavia päätöksiä on edesvastuutonta tehdä vastoin kansan enemmistön tahtoa ja puutteellisilla tai virheellisillä tiedoilla.

Energiantarpeen tyydyttämisestä on esitetty useita vaarattomia ja työllistäviä vaihtoehtoja, niihin ja EU:n vaatimuksiin uusiutuvan energian kasvusta on paneuduttava ja niitä on myös käsiteltävä julkisuudessa asiallisesti eikä vain mitätöinnillä. Kaikki hakijat ovat luvanneet suuria uusiutuvien energioiden hankkeita. Ne pitäisi aloittaa välittömästi, jotta työllisyys paranee kautta koko maan eikä jäädä yhä enemmän syrjään kaikkein nopeimmin kasvavilta tulevaisuuden markkinoilta. Tekniikka elämää palvelemaan ry

Lisätietoja:
Teematiedote 1/2010 Suomen energiaratkaisut http://tep.kaapeli.fi
Lehdistötiedote ydinvoiman purkukustannuksista (tässä!)
www.sortirdunucleaire.org English-speaking Media: Steven Mitchell, + 33 (0) 9 52 49 50 22

Lovisa mår bättre utan kärnkraft!

Mikael — Sat, 27 Mar 2010 12:59:00 +0200

Lovisarörelsen den 23.3.2010 :

Vi står inför det avgörande beslutet om en eventuell utbyggnad av kärnkraften i Finland. Det pågår ett intensivt lobbningsarbete, också från Lovisa, med budskapet om att hela nejden stöder Fortums planer på att bygga en ny jättereaktor på Hästholmen. Men så är inte fallet. En betydande del av Lovisaborna är övertygade om att en ytterligare utbyggnad av kärnkraften inte alls är någon bra lösning. Av tradition har stödet för Fortum varit stort i den gamla staden Lovisa, liksom det brukar vara på kärnkraftsorter. Men efter sammanslagningen med landsortskommunerna Liljendal, Strömfors och Pernå har andelen som understöder en utbyggnad kraftigt minskat. Trots det har kärnkraftsprojektet målmedvetet drivits framåt av närings- och industriministeriet. Direkt fräckt, och förmodligen lagstridigt, var det att helt förbise den lagliga rätt som den nya kommunen har att uttala sig i frågan, och i stället tvinga den gamla staden Lovisa att avge utlåtande. Ett förfarande som ännu borde prövas i EU-domstolen.

Bland kommunalpolitiker i Lovisa finns det en utbredd uppfattning enligt vilken staden dör utan en tillbyggnad. Så är det givetvis inte, vilket man lätt kan konstatera om man ser i backspegeln: varken byggandet av de nuvarande reaktorerna eller driften har räddat stadens ekonomi, tvärtom.

En hållbar utveckling för Lovisa förutsätter att staden bygger sin framtid på flera ben. De ständiga spekulationerna om det stora lyftet lamslår förmågan att tänka i nya banor.

Erfarenheterna från TVO:s pågående nybygge på Olkiluoto talar också sitt tydliga språk: den flesta byggnadsarbetarna kommer i dag från andra länder, vilket gör att den sysselsättande effekten lokalt och regionalt är mycket begränsad.

En förlängning av kärnkraftsepoken och ett fortsatt beroende av Fortum innebär att Lovisas strukturella problem fortsätter långt in i framtiden. För att inte tala om alla övriga problem som kärnkraften för med sig, såsom kylvattnet och mellanlagringen av det synnerligen farliga använda kärnbränslet. Och med mångdubblingen av reaktoreffekten mångdubblas också dessa problem.

Majoriteten av Finlands folk anser att det inte behövs flera kärnkraftverk. Det bör landets riksdag och regering respektera. Och med mer än 30-årig erfarenhet av kärnkraft i Lovisa kan vi konstatera att staden mår bäst av att Fortum inte bygger till. De nuvarande driftstillstånden är i kraft ännu två decennier, och under den tiden mår staden enbart bra av att vänja sig av med beroendet. Många är livrädda för att Hästholmen blir ett mausoleum. Men det har vi ändå framför oss. Och ju förr, dess bättre. Lovisarörelsen den 23.3.2010

On vihdoin puhuttava myös ydinvoiman purkukustannuksista

Mikael — Wed, 24 Mar 2010 09:04:00 +0200

Claus Montonen / Tekniikka elämää palvelemaan:

On vihdoin puhuttava myös ydinvoiman purkukustannuksista; Purkamiskustannus = 2 x rakentamiskustannus!

Parhaillaan käydään keskustelua eri energiamuotojen kustannuksista. Ydinvoimaa mainitaan useinkin halpana vaihtoehtona verrattuna uusiutuviin energiamuotoihin. Tekniikka elämää palvelemaan ry haluaa tuoda esiin joitain yleisestä kustannuskeskustelusta puuttuvia pohjatietoja:

Ydinvoimalan purku; mitä se tarkoittaa ja mitkä ovat kustannukset?

Englannissa on julkaistu viralliset arviot ydinvoiman purkamisen ja siivoamisen kustannuksista. Verrattuna ko. voimaloiden rakennuskustannuksiin saadaan tulokseksi, että purkukustannus on nelinkertainen rakennuskustannukseen verrattuna. Englannin reaktorit ovat kaasujäähdytteisiä. Tällaisen reaktorin sydän tulee radioaktiivisemmaksi ja purkukustannukset korkeammiksi kuin vesijäähdytteisen (Suomen tapaus). Suomen kannalta vertailukelpoinen on Connecticut Yankee-raktorin (590 MWe painevesireaktori) purku, joka päättyi 2007 ja tuli maksamaan 871 miljoonaa USD (käytetty polttoaine on tosin vielä voimala-alueella odottamassa päätöstä mitä sille pitäisi tehdä). Voimalan rakennus maksoi (valm. 1968) 94,6 miljoonaa USD, eli vuoden 2007 rahassa 456 miljoonaa USD, eli purkukustannus oli melkein 2 kertaa rakentamiskustannus. Suomessa TEM arvioi kaikkien maassa tähän mennessä syntyneiden ydinjätteiden jäljellä olevan huollon ja voimaloiden purkamisen kustannukseksi noin 2,08 miljardia euroa. Siis vararahaston pitäisi olla pelkästään Olkiluoto 3:n purkamista varten viisinkertainen (eikä lainassa yhtiöillä!). Tällaisen piilotuen lisäksi ydinvoiman rakentaminen näyttää aina (esim. nyt USA:ssa) tarvitsevan erittäin massiivisia valtion takauksia.

Loviisan nykylaitosten toimiluvat päättyvät 2027 ja 2030. Nykyisillä Olkiluodon laitoksilla on 20 vuodeksi kerrallaan annettava toimilupa vuoteen 2018. Jos käyttöiäksi lasketaan 60 v., niiden voidaan arvioida poistuvan käytöstä noin v. 2040. Loviisan ja Olkiluodon laitosten purkamisen vuoksi ei siis tarvitse nyt alkaa rakentaa uusia.

Täysi purku tarkoittaa, että reaktori ja voimalan muut laitteet puretaan ja poistetaan, käytetty polttoaine loppusijoitetaan, saastunutta maata poistetaan ja alue tehdään kelvolliseksi uuteen käyttöön. Tähän asti näitä täysiä purkuja on suoritettu pääasiallisesti vain pienten tutkimusreaktorien osalta (käytetyn polttoaineen loppusijoitusta lukuunottamatta), joten käytännön kokemuksia on vähän. Useimmissa tapauksissa poistetut voimalat ovat suljettuina (toivottavasti vartioituina) odottamassa indusoituneen radioaktiivisuuden vähenemistä. Tämä vaihe kestää esim. Englannin suunnitelmissa useita kymmeniä vuosia. Jos reaktoriastia leikataan palasiksi ennen tätä, varastoidaan teräs (tai pitäisi varastoida - radioaktiivista romuterästä on ollut liikkeellä) kunnes aktiviteetin taso on laskenut rittävästi.

Suomen kannalta mielenkiintoinen tapaus on Greifswaldin voimala, missä puretaan 5 Loviisa-tyyppistä reaktoria (VVER-440; viides on tosin ollut vain koekäytössä). Tässä rakennettiin voimalan viereen iso halli, johon radioaktiiviset osat on toistaiseksi varastoitu. Saksan valtio on ollut vaitonainen kustannuksista.

Lisää tietoa löytyy esim Wikipediasta, hakusana nuclear decommissioning.

Lisätietoja:

Claus Montonen claus.montonen - ät - helsinki.fi,

Jouko Niemi jouniemi -ät- kaapeli.fi,

Tekniikka elämää palvelemaan ry http://tep.kaapeli.fi

Poimintoja 12.-13.3.

Mikael — Tue, 16 Mar 2010 09:57:00 +0200

Kysely: Liki puolet vastustaa lisäydinvoimaa, kolmelle luvalle olematon kannatus ( Aamulehti 12.3.2010 )

Eduskunta kallistuu yhden voimalan kannalle. Pekka Ravi, kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja: Ydinvoimamyönteisen kokoomuksen äänestäjistä vain 14 prosenttia kannattaa luvan myöntämistä kaikille kolmelle hakijalle. Kannattaako kokoomuksen ajaa kolmea lupaa? (Pohjolan Sanomat 12.3.2010.)

Kävin kuuntelemassa ydinvoimasta saatua infotilaisuutta ja voin sanoa, että aloin voida pahoin. Virtauma, joka lauhdevesistä lähtee on kolmen Simojoen virtauman suuruinen. Voitte laskea siitä itse sen vaikutukset rakkaalle Perämerellemme.

"Ajattele, saat kalastaa ongella koko talven!" saattaa joku nyt huudahtaa. Mutta kalastaisitko itse ydinvoimalan laskualtaassa? Vastaapa rehellisesti itsellesi.

Pentti Honkanen (Pohjolan Sanomat 13.3.2010)

Poliittiset nuorisojärjestöt ydinvoimaa vastaan

Mikael — Sat, 13 Mar 2010 07:05:00 +0200

Ydinvoima- ja muissakin kaikkien tulevaisuutta koskevissa tärkeissä kysymyksissä vanhempi poliitikkosukupolvi toimii kuin robotit. Aivokuolleita ihmisiä ilman muuta päämäärää kuin omien valta-asemiensa ja taloudellisten etuoikeuksiensa säilyttäminen! Täysin ulalla aikamme muutosten edessä ~~mitä he ymmärtävät esimerkiksi internetistä?~~ he ottavat sokeasti ohjeensa konsulttitoimisto McKinsey'n neuvoista. Ja nämä ydinjätevuorten rakentajat ja sotilaallis-teollis-akateemisen kompleksin uskolliset palvelijat kehtaavat vielä puhua maailman ilmaston pelastamisesta!

Silti toivo paremmasta elää, vertaa Henripekka Kallion Pohjolan Sanomissa 12.3. julkaisema uutisartikkeli:

Suurimmat poliittiset nuorisojärjestöt ovat liittyneet ympäristöjärjestöjen Äänestä ydinvoima historiaan -kampanjaan. Keskustan, Vihreiden, SDP:n, Vasemmistoliiton ja RKP:n nuorisojärjestöt kertoivat asiasta perjantaina aamupäivällä.

Kampanjaan osallistuvat sitoutuvat seuraavissa eduskuntavaaleissa äänestämään uutta ydinvoimaa vastustavaa kansanedustajaa, tai nykyistä kansanedustajaa, joka äänestää eduskunnassa uusien ydinreaktoreiden rakentamista vastaan.

Kampanjaan ovat jo aikaisemmin liittyneet ympäristöjärjestöistä Greenpeace, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Natur och Miljö ja Suomen luonnonsuojeluliitto. Kampanjassa on perustettu tähän mennessä yli 20 paikallista toimintaryhmää, joista yksi Kemiin.

Ala-arvoista tuomarintyötä - Undermåligt domararbete

Mikael — Sun, 07 Mar 2010 13:16:00 +0200

Thomas Rosenberg ja / och Kim Wahlroos:

Ala-arvoista tuomarintyötä KHO:lta

Viikko sitten, eli 26.2.2010, Korkein hallinto-oikeus antoi hylkäävän päätöksensä ydinvoiman päätösprosessiin liittyvästä valituksesta. Esteet valtioneuvoston ja eduskunnan ydinvoimapäätökselle on siten raivattu pois. Allekirjoittaneet valituksen tekijät haluamme kyseenalaistaa tapaa, jolla oikeuslaitoksemme on näitä esteita raivannut. Muodollinen valitusperuste oli itsestäänselvä. Kunnallisjakolain mukaan kohta lakkautettavilla kunnilla ei ole oikeutta tehdä suuria, uutta kuntaa koskevia päätöksiä. Vuodenvaihteessa alueen neljä kuntaa, Loviisa, Ruotsinpyhtää, Liljendal ja Pernaja, yhdistyivät yhdeksi kunnaksi, jota edelsi ylimääräiset kunnallisvaalit lokakuussa 2009. Päätökset uusista ydinvoimaloista olisi ilman muuta pitänyt siirtää uuden kunnan ratkaistaviksi. Näin ei kuitenkaan tapahtunut vaan Työ- ja elinkeinoministeriö pakotti kunnat tiukempaan aikatauluun.

Menettelytavan kohtuuttomuuden totesi myös ryhmä rkp:n kansanedustajia eduskuntakyselyllään 20.2.2009, johon elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen vastasi 11.3.2009. Hän perusteli aikataulua kiireellisyydellä, joka pakotti ministeriön sivuuttamaan kuntajakolain 33 pykälää, jonka mukaan kohta lakkautettava kunta ”ei sen jälkeen kun kuntajaon muutoksesta on määrätty, saa päättää asioista, joiden on katsottava kuntajaon muututtua kuuluvan toisen kunnan viranomaiselle ja jotka voidaan sille siirtää.”

Pelastava oljenkorsi oli viitata perusteluun, joka sisältyi hallituksen esitykseen kuntajakolain muutoksesta (HE 135/1997 vp). Siinä todetaan, että ”esimerkiksi kiireelliset ja määräaikana suoritettavat tehtävät olisi lakkaavan tai supistuvan kunnan viranomaisen vielä tehtävä". Pekkarinen jatkaa: ”Periaatepäätöshakemuksesta annettavaa kunnan lausuntoa voidaan pitää tällaisena kiireellisenä ja määräaikaan sidottuna tehtävänä, joka ei voi jäädä odottamaan uuden kunnan hallinnon järjestäytymistä.”

Liittyikö tapaukseen lainsäätäjän tarkoittamaa poikkeuksellista kiireellisyyttä? Meidän mielestämme ei. Mikään ei pakottanut ministeriötä kiirehtimään – paitsi pyrkimys saada ydinvoimayhtiöille myönteiset päätökset. Olihan varsin tunnettua, että Fennovoimalla oli kannatusta lähinnä Ruotsinpyhtäällä ja Fortumilla vankin kannatus vanhassa Loviisassa. Siten loukaten sijoituskunnan, eli nykyisen Loviisan, asukkaiden niin kuntajakolain kuin ydinenergialain mukaisia oikeuksia. Kuten myös uusien kuntanaapurien oikeutta lausua asiasta mielipiteensä. Hylkäävässä päätöksessän Helsingin hallinto-oikeus (18.12.2009, 09/1139/2) ei antanut näille näkökohdille minkäänlaista arvoa. Nyt KHO edelleen vahvisti tämän. Merkillistä kyllä KHO ei esitä minkäänlaisia sisällöllisiä perusteluja päätökselleen. Merkillistä siksi, että jatkovalituksessamme esitimme uusia ja periaatteellisesti painavia perusteluja. KHO teki nimittäin 27.8.2009 ennakkopäätöksen tapauksessa joka sekin koski lakkautettavan kunnan toimivaltaa (KHO:2009:77) – päätyen aivan toisenlaiseen ratkaisuun.

Se, että KHO päättää eri tavoin kahdessa vastaavanlaisessa tapauksessa on huomionarvoista. Vielä huomionarvoisempaa on kuitenkin, ettei KHO millään lailla viittaa aiempaan ennakkopäätökseensä, saati perustelee miksi päätökset eroavat toisistaan. Tämä on tuomioistuinten perustelupakon tietoista välttämistä. Jo vanhoissa Olaus Petrin ohjeissa (nro 35) todetaan: ”Jokaisella tuomiolla pitää olla selvät perusteet ja todistukset tukena, sillä tuomari älköön mitään tuomitko muutoin kuin perusteiden ja todistusten mukaan.”

Mikä toisessa tapauksessa pakotti kiireellisyyteen ja toisessa ei? Siihen kumpikaan oikeustaso ei anna vastausta ja sen niiden olisi pitänyt tehdä, olihan asiaan liittyvä kiireellisyys ainoa kunnallisjakolain 33 § ohittamisen peruste. Se, että alempi hallinto-oikeus antoi tarkoituksenmukaisuusnäkökohtien vaikuttaa päätökseensä ei ollut yllättävää, mutta odotimme ylimmältä oikeusviranomaiseltamme toisenlaista ja oikeudellisesti perustellumpaa kohtelua.

Thomas Rosenberg ja Kim Wahlroos

Loviisa

Undermåligt domararbete av HFD

För en vecka sedan, den 26.2.2010, förkastade Högsta förvaltningsdomstolen besvären över kärnkraftsbesluten i Lovisa och Strömfors senaste sommar. De sista hindren för det länge väntade kärnkraftbeslutet i riksdag och regering har därmed röjts ur vägen. Men vi vågar påstå att det skett på ett sätt som inte tål juridisk granskning. Den formella besvärsgrunden var självklar. Enligt kommunindelningslagen har kommuner som snart skall upplösas inte rätt att fatta större beslut med konsekvenser för den nya kommunen. Bara några månader efter att utlåtandena skulle avges fusionerades Lovisa, Strömfors, Pernå och Liljendal till en storkommun, vilket föregicks av extra kommunalval i oktober 2009. Besluten om nya kärnkraftverk borde helt klart ha överskjutits till den nya kommunen. Så skedde emellertid inte utan Arbets- och näringsministeriet tvingade fram en snabbare tidtabell.

Det uppenbart orimliga i detta påpekades också av en grupp sfp-riksdagsledamöter i ett spörsmål 20.2.2009, som besvarades 11.3. av näringsminister Mauri Pekkarinen. Hans motivering var att ärendet brådskade, vilket motiverade att man frångick kommunindelningslagens 33 §, vars syfte är att ”hindra att myndigheterna i en berörd kommun som upplöses eller minskar träffar sådana avgöranden som kan anses ankomma på den nya kommunens myndigheter”. Halmstrået var att hänvisa till den motivering som ingick i regeringens proposition då kommunindelningslagen reviderades (RP 135/1997 rd). Där konstateras att undantag kan ske, ”exempelvis för uppgifter som är brådskande och skall fullgöras inom utsatt tid”. Och Pekkarinen fortsätter: ”En kommuns utlåtande om en ansökan om principbeslut kan betraktas som en sådan uppgift som är brådskande och som ska fullgöras inom utsatt tid, och som inte kan vänta på att den nya kommunens förvaltning hinner organisera sig.”

Men förelåg det alls en sådan brådska? Vårt svar är nej. Det fanns ingenting som motiverade ministeriets tidtabell – annat än att ambitionen att försäkra sig om positiva beslut, dvs. att låta enbart Strömfors säga sitt om Fennovoima, och enbart Lovisa om Fortum. Därmed kränkande den rätt som invånarna i förläggningskommunen, dvs. nuvarande Lovisa, har enligt kommunindelningslagen och kärnenergilagens 12 och 14 §. Liksom alla de nya grannkommunernas rätt att uttala sig. Det var ju allom bekant att Fennovoima hade understöd närmast i Strömfors, och att Fortums starkaste understöd fanns i gamla Lovisa.

I sitt beslut (18.12.2009, nr 09/1139/2) tillmätte Helsingfors förvaltningsdomstol dessa synpunkter inget värde. Och nu har HFD bekräftat detta. Märkligt nog framför man inte några som helst substantiella motiveringar för sitt beslut, trots att vi i vårt fortsatta besvär kom med nya och principiellt viktiga argument. HFD fattade nämligen så nyligen som i augusti 2009 ett beslut (HFD:2009:77) som också det gällde behörigheten hos en kommun som skall upplösas. I detta prejudicerande fall beslöt HFD emellertid på helt motsatt sätt.

Att HFD i två likartade fall dömer på olika sätt är anmärkningsvärt. Ännu märkligare är att man inte alls hänvisar till sitt tidigare prejudikat, än mindre motiverar varför resonemangen i det ena fallet inte är tillämpliga i det andra. Det är att medvetet nonchalera domstolens skyldighet att motivera sina beslut. Redan Olaus Petri domarregler vet att ”All dom skall befästas med uppenbara skäl och bevis, ty domaren skall intet döma utan efter skäl och bevis.” (nr 35)

Vad som i det ena fallet dikterade brådskan men inte i det andra framgår inte av domslutet. Och den frågan borde ha besvarats eftersom uttryckligen brådskan var den faktor som anförs som motiv för att åsidosätta kommunallagens 33 §.

Att den lägre förvaltningsdomstolen uppenbarligen lät ändamålsenlighetssynpunkter påverka utfallet var inte överraskande, men vi hade ändå trott att HFD skulle förhålla sig till ärendet på ett annat och juridiskt mer motiverat sätt.

Thomas Rosenberg och Kim Wahlroos

Lovisa

Kun kansanedustajien enemmistö vastustaa kansan enemmistöä

Mikael — Fri, 26 Feb 2010 17:59:00 +0200

Pääministeri Vanhasen mielestä korkeimman hallinto-oikeuden päätös ydinvoimalavalitusten hylkäämisestä antaa mahdollisuuden päättää uusien ydinvoimaloiden rakentamisesta eduskunnassa jo ennen juhannusta.

"Olen seissyt muutamana Tsernobyl-päivänä Matti Vanhasen rinnalla Kolmen sepän patsaalla puhumassa atomivoimaa vastaan ", kertoi puolestaan Ulla Klötzer äskettäin Kulttuurivihkojen haastattelussa.

Aikooko Matti Vanhanen kääntää kelkkansa jo toistamiseen ja äänestää kuluvan kevään kuluessa vielä kerran ydinvoiman lisärakentamista vastaan? "Kansanedustaja Matti Vanhasen yllätysponsi kaatoi atomivoiman lisärakentamisen marraskuussa 1992", Klötzer muistuttaa.

Nykyään yli puolet suomalaisista vastustaa lisäydinvoiman rakentamista. Ylen 4.9.2009 julkaisemien kyselytutkimuksen tulosten mukaan 55 prosenttia suomalaista on sitä mieltä, ettei maahan pidä rakentaa lisää ydinvoimaa. 38 prosenttia on puolestaan rakentamisen kannalla.

Viime viikolla Yle taas kertoi kyselleensä kansanedustajilta heidän kantojaan ydinvoimaan. Yli puolet (109) istuvista kansanedustajista ilmoitti tukevansa lisäydinvoiman rakentamista. Vain alle neljännes (46) kertoi vastustavansa ydinvoimaa. Vajaa neljännes (45) edustajista empii vielä kantaansa tai ei halunnut vastata kyselyyn.

Tässä asiassa kansanedustajien enemmistö luultavasti ajattelee kuin kansanedustaja Mikaela Nylander. Oikeastaan vastustan ydinvoimaa, hän sanoo, mutta jos pitää saada yksi uusi ydinvoimala aion lobbata sitä Loviisaan. (No, ehkä jotkut kansanedustajat mieluummin kertovat lobbaavansa sitä Simoon - jos sattuvat olemaan kotoisin sieltä päin - mutta onko sillä nyt niin suurta väliä?)

He haluavat sekä ydinvoiman kannattajien että ydinvoiman vastustajien äänet.

Mitä opportunistisille poliitikoille voi tehdä? Heille voi ja heille pitää näyttää mistä tuuli puhaltaa, jotta he tietäisivät miten heidän tulee kääntää takkinsa.

Ei anneta eduskunnan atomisoida meitä! Osallistu Äänestä ydinvoima historiaan!-kampanjaan!

Gordon Edwardsin vastaus Juhani Hyväriselle

Mikael — Mon, 15 Feb 2010 19:07:00 +0200

Ydinreaktioita-blogissaan 10.2.2010 julkaisemassaan kirjoituksessa Onkohan tätä tutkittu ollenkaan?, Fennovoiman ydintekniikkajohtaja Juhani Hyvärinen arvostelee Suomessa (mm. Loviisassa) äskettäin vieraillutta prof. Gordon Edwardsia. "Aivan erityisesti hämmästyin, kun professori useaan otteeseen avoimesti tiedusteli, onko Suomessa ollenkaan tutkittu käytetyn polttoaineen loppusijoitusta. Jo muutaman minuutin googlailu, vakavamielisestä tiedonhausta puhumattakaan, olisi tuonut vastauksen", Hyvärinen kirjoittaa.

Gordon Edvards vastaa:

Juhani Hyvärinen mainitsee blogissaan, että häntä kiinnosti minun näkemykseni ydinvoimasta ja ydinjätteistä, kun vierailin Suomessa - mutta silti hän ei koskaan käynyt luennoillani, ei järjestänyt tapaamista kanssani eikä ottanut minuun yhteyttä palattuani Kanadaan. Olisi ollut niin helppo tavata. Minulla oli esimerkiksi ystävällinen ja hyödyllinen tilaisuus viranomaisten kanssa Fortumin voimalassa Loviisassa.

Ilmeisestikään Mr. Hyvärinen ei ole halunnut seurata jo lukiossa opetettua menettelytapaa, jonka mukaan ensin tarkistetaan faktat luotettavista lähteistä ja vasta sitten esitetään väitteitä julkisuudessa.

Mr. Hyvärinen on selvästi saanut väärää tietoa, koska hänen mukaansa kysyin moneen kertaan, onko Suomessa tutkittu kysymystä ydinjätteistä. En tehnyt tuota kysymystä yhtä ainoaa kertaa. Tiedän erinomaisen hyvin Suomen ilmoittaneen muulle maailmalle, että Olkiluodon kallioperässä on sellainen loppusijoituspaikka, joka on valmis vastaanottamaan ydinjätettä ja säilömään sen siellä pysyvästi ja turvallisesti ikuisuuksiin.

Mutta varmaankin Mr. Hyvärinen tietää, ettei ole käytössä mitään tieteellistä metodologiaa, jonka avulla voitaisiin todistaa, että tiettyyn paikkaan säilötty radioaktiivinen jäte myös pysyisi siellä seuraavat miljoona vuotta. Tutkijat, jotka niin väittävät, ovat hylänneet tieteen jonkin sellaisen lähes uskonnollisen näkemyksen vuoksi, että luonto - suuri kierrättäjä - ei koskaan onnistu hajottamaan tuota jätettä takaisin ympäristöön.

Suuri nobelisti, ruotsalainen fyysikko Hannes Alfven, kirjoitti juuri tästä ongelmasta 1972. Hänen sanansa pätevät yhä tänään: "Ei voida väittää, että ongelma on ratkaistu vain viittaamalla niihin kaikkiin yrityksiin, joita on tehty sen ratkaisemiseksi."

Ehkäpä Mr. Hyvärinen voisi selittää, miksi Yhdysvallat on kahdeksan kertaa yrittänyt järjestää korkea-aktiivisille ydinjätteille loppuvarastoa kallioperästä ja kahdeksan kertaa epäonnistunut näissä yrityksissään? Ehkäpä Mr. Hyvärinen voisi myös selittää, miksi Saksassa on nyt myönnetty, että oli paha erehdys hyväksyä Assenin suolaesiintymä korkea-aktiivisen jätteen loppusijoituspaikaksi?

Tiedän varsin hyvin, että suomalaiset insinöörit ovat saaneet suuria aikaan ja että heidän tasonsa on poikkeuksellisen korkea, mutta onko Suomi tosiaan ainoa maa maailmassa, joka ei voi erehtyä korkea-aktiivisen radioaktiivisen jätteen nk. "käsittelyssä" ? Jos suomalaiset asiantuntijat eivät edes voi tarkasti ennustaa Olkiluodossa rakennettavan uuden reaktorin kustannuksia tai valmistumisajankohtaa, kuinka kummassa he pystyvät näkemään vuosimiljoonan takaiseen tulevaisuuteen?

Helmikuun 14. päivänä ruotsalainen aikakauslehti Ny Teknik raportoi, että Ruotsin ydinjäteneuvosto (Kärnavfallsrådet) ei nykyään suosittele lopullista korkea-aktiivisen ydinjätteen varastointia vaan esittää, että tämän jätteen pitäisi olla saavutettavissa. Ovatko suomalaiset insinöörit kiinnittäneet huomiota tähän raporttiin? Toivon, että ovat.

Voiko Fennovoima antaa meille edes yhden esimerkin sellaisesta tapauksesta, jossa ihmiskunta olisi onnistuneesti ratkaissut pysyvästi myrkyllisen materiaalin käsittelyn? Ei, sitä se ei voi.

Kun kerran sellaisia esimerkkejä ei ole eikä myöskään mitään tieteellistä määrittelyä sanalle "käsittely", yhdyn California Energy Resources and Conservation-komitean näkemykseen: "Liioiteltu optimismi ydinjätteiden turvallisen käsittelyn mahdollisuuksista, on saanut ydinvoiman kannattajat ohittamaan tieteellisen todistusaineiston tämän käsittelyn salakareista. Tässä meillä on asian ydin --- että tieteellistä evidenssiä on punnittava insinöörien euforiaa vasten."

Olisin mitä tyytyväisin, jos saisin keskustella Mr. Hyvärisen kanssa tästä ja muista ydinvoimaan liittyvistä aiheista. Hän voi kaikin mokomin soittaa tai kirjoittaa minulle. Sähköpostiosoitteeni on ccnr@web.ca.

(Suomennos Leena Krohn)

Siksi jatkamme Korkeimpaan hallinto-oikeuteen

Mikael — Fri, 05 Feb 2010 21:11:00 +0200

On ilmeisesti herättänyt suurta pettymystä, jopa pahennusta, että allekirjoittaneet (Thomas Rosenberg ja Kim Wahlroos) päätimme viedä ydinvoimapäätöksestä tehdyn valituksemme eteenpäin Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tässä lyhyt perustelu.

Alunperin kuuden rkp-läisen loviisalaisvaltuutetun voimin Helsingin hallinto-oikeudelle tekemä valituksemme (päivätty 22.6.2009) koski Loviisan valtuuston 13.5.2009 tekemän päätöksen laillisuutta. Silloin valtuusto antoi (hyväksyvän) lausuntonsa Fortum Oy:n uudesta ydinvoimalahankkeesta Hästholmenilla.

Kunnallisjakolain 33 §:n mukaan vanhan Loviisan valtuusto ei silloin enää ollut asian suhteen päätösvaltainen. Kunta oli kohta lakkaamassa, ja valtioneuvosto oli 23.4.2009 vahvistanut päätöksen uuden kunnan muodostamisesta. Kunnallisjakolain mukaisesti tämän suuruusluokan kysymykset kuuluvat yksiselitteisesti uudelle kunnalle, ja valtuuston olisi siksi pitänyt siirtää päätöksen uuden kunnan ratkaistavaksi. Samanlaisen valituksen, ja samanlaisin perusteluin, teki myös ryhmä Ruotsinpyhtääläisiä Fennovoiman hankkeesta Gäddbergsöllä. Mainittakoon myös, että ryhmä rkp-läisiä kansanedustajia Mikaela Nylanderin johdolla teki 20.2.2009 samasta aiheesta eduskuntakyselyn, johon ministeri Mauri Pekkarinen vastasi 11.3.2009. Juuri ennen joulua, 18.12.2009, Helsingin hallinto-oikeus antoi hylkäävän päätöksensä, jossa todetaan ettei kaupunginvaltuusto ole ylittänyt valtuutensa, eikä päätös muutenkaan ole lainvastainen valituksessamme mainittujen perustelujen suhteen.

Meillä on kuitenkin hyvät syyt epäillä Hgin hallinto-oikeuden päätöksen oikeellisuutta. Sekä ministeri Pekkarinen antamassaan vastauksessa että Hgin HO esittää perusteluna, että asian kiireellisyys oikeutti poikkeuksellisen menettelytavan, nojautuen siihen yksityiskohtaiseen perusteluun joka sisältyi hallituksen lakiesitykseen kunnallisjakolakia uudistettaessa (HE 135/1997 vp).

Tällaista lainsäätäjän tarkoittamaa kiirettä ei tässä tapauksessa varmaankaan ollut. Ajatellen sitä huomattavan pitkää aikaväliä josta tässä on kyse, eli suunniteltaessa ja rakennettaessa ydinvoimaloita, olisi ollut täysin vailla merkitystä mikäli lausuntojen pyytämistä olisi lykätty muutamalla kuukaudella, eli siihen asti kunnes uuden kunnan päättävät elimet olivat järjestäytyneet. Tämähän tapahtui välittömästi vaalien jälkeen, jo marraskuussa 2009! Sitä paitsi KHO on itse vastaavanlaisessa ja melko tuoreessa ennakkotapauksessa todennut huomattavasti pienemmänkin asian (maankäyttösopimus) olevan sellaisen joka ei ole ollut lainkohdassa tarkoitetuin tavoin kiireellinen tehtävä, vaan sen käsittely olisi voitu siirtää uudelle kunnalle (KHO:2009:76, Antopäivä 27.8.2009, Dnro 1907/1/08). Valvova viranomainen, eli TEM, on siten itse provosoinut sen valituskarusellin jossa paraikaa pyörimme. Meidän käsityksemme mukaan meillä ei ole ainoastaan oikeus vaan suorastaan velvollisuus puolustaa kunnan ja kuntalaisten oikeutta tulla kuulluksi, lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Etenkin tämän suuruusluokan hankkeen ollessa kyseessä. Kaikilla sijoituskunnan asukkailla, eli kaikilla jotka asuvat uuden Loviisan alueella, tulee olla ydinenergialakiin kirjattu veto-oikeus. Ja kaikilla uuden kunnan naapureilla on oikeus tulla kuulluksi, eli aiemmin kuultujen kuntien ohella myös Askola, Porvoo ja Myrskylä.

Thomas Rosenberg ja Kim Wahlroos

Artikkeli on julkaistu Loviisan Sanomissa 22.1.2010

Äänestä ydinvoima historiaan! - Rösta kärnkraften till historien!

Mikael — Mon, 01 Feb 2010 10:06:00 +0200

Äänestä ydinvoima historiaan -kampanja käynnistyi tänään 1.2.2010. Kampanja lähtee käyntiin 17 paikkakunnalla. Loviisassa keräsimme viitisenkymmentä äänestyssitoumusta torilla n. klo 12-14. (Lue kampanjaesite.)

PÅ SVENSKA

Suomen luonnonsuojeluliitto, Luonto-Liitto, Greenpeace, Maan ystävät ja Natur och Miljö ovat tänään aloittaneet laajan kampanjan lisäydinvoiman torjumiseksi. Kampanjassa suomalaiset sitoutuvat äänestämään ensi eduskuntavaaleissa 2011 kansanedustajaa, joka äänestää eduskunnassa ydinvoiman lisärakentamista vastaan. Kampanja jatkuu eduskunnan ydinvoimaäänestykseen asti.

- Ydinvoiman lisärakentaminen merkitsisi ydinsähkön mittavaa vientiä ulkomaille, ydinjäteongelman paisumista ja Olkiluoto 3:n virheiden toistamista. Kansanedustajien on hylättävä hakemukset ydinvoiman lisärakentamisesta ja suunnattava huomio bioenergiaan, tuulivoimaan, matalaenergiarakentamiseen ja muihin turvallisiin ja tehokkaisiin energiaratkaisuihin, Greenpeacen energiavastaava Lauri Myllyvirta kiteyttää kampanjan viestin.

Äänestyssitoumusten keruu aloitetaan samaan aikaan 17 paikkakunnalla: Helsingissä, Joensuussa, Jyväskylässä, Kajaanissa, Kotkassa, Kuopiossa, Lahdessa, Lappeenrannassa, Loviisassa, Maarianhaminassa, Mikkelissä, Oulussa, Porissa, Pyhäjoella, Rovaniemellä, Tampereella ja Turussa. Katutapahtumissa on paikalla kampanjan logoilla varustettu äänestyskoppi. Katutapahtumien lisäksi sitoumuksen voi tehdä internetissä ja tekstiviestillä.

Helsingissä Senaatintorille, valtioneuvoston linnan eteen, on tuotu 15 kuutiota metsähaketta, josta muodostetaan maahan 20 metrin kokoinen teksti "Uusiutuvia, ei ydinjätettä".

- Äänestä ydinvoima historiaan -kampanja varmistaa, että kansalaisten ääni kuuluu Arkadianmäelle, ja ydinvoimapäätös muistetaan ensi eduskuntavaaleissa - kaikki äänestyssitoumuksen tehneet saavat ensi eduskuntavaalien alla tiedon siitä, ketkä oman vaalipiirin kansanedustajat äänestivät ydinvoiman, ja ketkä turvallisten energiaratkaisujen puolesta, kampanjan koordinaattori Maria Nuutinen kuvaa.

55 prosenttia äänioikeutetuista suomalaisista, 2,4 miljoonaa ihmistä, vastustaa ydinvoiman lisärakentamista ja vain 38 prosenttia kannattaa. Vielä suurempi enemmistö lisäisi mieluummin uusiutuvaa energiaa kuin ydinvoimaa.

- Kyseessä on kansainväliseltä merkitykseltään tärkein päätös, jonka istuvat kansanedustajat tekevät. Ydinvoimapäätös vaikuttaa energiaratkaisuihin kaikkialla maailmassa, hyvässä tai pahassa. Nyt avattava kampanja tulee olemaan näkyvä ja mittava - se on suomalaisten ympäristöjärjestöjen yhteinen prioriteetti eduskunnan ydinvoimaäänestykseen asti, painottaa Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen.

Suomen luonnonsuojeluliiton, Luonto-Liiton, Greenpeacen, Maan ystävien ja Natur och Miljön viestit ydinvoimakeskusteluun: 1. Ydinvoima syrjäyttää kestäviä energiaratkaisuja, ei kivihiiltä 2. Ydinvoima aiheuttaa vakavia sairauksia tuhansille sukupolville 3. Ydinvoiman lisärakentaminen johtaisi ydinsähkön mittavaan vientiin 4. Olkiluoto 3:n ongelmat toistuisivat uusissa reaktorihankkeissa 5. Kestävät energiaratkaisut takaavat päästövähennykset ja työpaikat

Teesien perustelut ja lähdeviitteet: www.ydinvoima.fi/teesit ' Kampanjan verkkosivut on avattu osoitteeseen www.ydinvoima.fi

Kuvamateriaalia tapahtumista (klo 13 alkaen) http://www.flickr.com/photos/ydinvoimahistoriaan

Valtakunnallinen yhteyshenkilö:

Maria Nuutinen Äänestä ydinvoima historiaan! -kampanjakoordinaattori Helsinki maria.nuutinen @ greenpeace dot org HUOM: UUSI NUMERO 20.1. alk: +358(0)40 554 1851

Yhteyshenkilö Loviisassa: Mikael Böök, www.loviisaliike.eu, book @ kaapeli dot fi , 040 5511324

Rösta kärnkraften till historien!-kampanjen inleddes idag 1 februari på 17 orter. På torget i Lovisa kl 12-14 förband sig ett femtiotal personer att rösta på riksdagskandidater mot en utbyggnad av kärnkraften.

Finlands naturskyddsförbund, Luonto-Liitto, Greenpeace, Jordens Vänner samt Natur och Miljö inleder idag en brett upplagd riksomfattande kampanj för att stoppa utbyggnaden av kärnkraften. Genom kampanjen förbinder sig väljarna att i nästa riksdagsval ge sin röst åt en kandidat, som har röstat nej till en utbyggnad av kärnkraften. Kampanjen fortsätter fram till kärnkraftsomröstningen i riksdagen.

Lauri Myllyvirta, Greenpeace -energiansvarig, sammanfattar kampanjens budskap: En utbyggnad av kärnkraften skulle innebära omfattande export av kärnkraftsel till ulandet, växande problem med atomsoporna och en upprepning av misstagen i samband med Olkiluoto 3. Riksdagsmännen borde förkasta alla nya ansökningar om kärnkraftverk och ställa in siktet på bioenergi, vindkraft, lågenergibyggen och andra trygga och effektiva energilösningar.

Insamlingen av röstningslöften inleds samtidigt på 17 orter: Helsingfors, Joensuu, Jyväskylä, Kajana, Kotka, Kuopio, Lahtis, Villmanstrand, Lovisa, Marienhamn, St Michel, Uleåborg, Björneborg, Pyhäjoki, Rovaniemi, Tammerfors och Åbo. Under gatuevenemangen används röstningsbås, som är försedda med kampanjens logo. Väljarna kan också avge röstningslöftet på nätet och per textmeddelande.

Till Senatstorget i Helsingfors, framför Stasrådsborgen, har forslats 15 kubikmeter skogsflis, som ska formas till bokstäverna UUSIUTUVIA, EI YDINJÄTETTÄ (ung. ”förnyelsebara sopor, inte atomsopor”).

Rösta kärnkraften till historien!-kampanjen garanterar att medborgarnas röst hörs på Arkadiebacken och att kärnkraftsbeslutet blir ihågkommet i nästa riksdagenval. De som avgett röstningslöftet kommer inför riksdagsvalet att bli påminda om precis vilka riksdagsmän i den egna valkretsen som röstat för kärnkraft, och vilka som har röstat för trygg energiproduktion, förklarar kampanjens koordinator Maria Nuutinen.

55 procent av de röstberättigade, dvs 2,4 miljonaer finländare motsätter sig en utbyggnad av kärnkraften. Endast 38 procent stöder. En ännu större majoritet stöder hellre en utbyggnad av alternativa energikällor än av kärnkraften.

- Ur internationell synvinkel är det här de sittande riksdagsmännens viktigaste beslut. Kärnkraftsbeslutet inverkar på energilösningarna i hela världen, på gott och ont. Vår kampanj kommer att vara synlig och omfattande. Kampanjen visar vad alla miljöorganisationer i Finland sätter högst på sin prioriteringslista från och med nu till kärnkraftsomröstningen i riksdagen, understryker verksamhetsledare Eero Yrjö-Koskinen vid Finlands naturskyddsförbund.

Naturskyddsförbundet, Luonto-Liitto, Greenpeace, Jordens Vänner och Natur och Miljö spikar följande teser om kärnkraft:

1. Kärnkraften marginaliserar hållbar energiproduktion, dock inte stenkol. 2. Kärnkraften ger upphov till allvarliga sjukdomar hos tusen framtida generationer. 3. En utbyggnad av kärnkraften leder till en omfattande export av kärnkraftsel. 4. Problemen i Olkiluoto 3 skulle upprepas i nya reaktoprojekt. 5. Hållbara energilösningar garanterar utsläppsminskningarna och arbetsplatserna.

Motiveringar oh källhänvisningar till teserna: www.ydinvoima.fi/teesit

Kampanjens nätsidor finns på adressen www.ydinvoima.fi

Kontaktpersoner, hela landet:

Bildmaterial från evenemangen: (fr o m kl 13) http://www.flickr.com/photos/ydinvoimahistoriaan

KONTAKTER:

Maria Nuutinen Rösta kärnkraften till historien! -kampanjkoordinator Helsingfors maria.nuutinen @ greenpeace dot org OBS: NYTT NR 20.1.2010 - +358(0)40 554 1851

Kontakt i Lovisa: Mikael Böök, www.loviisaliike.eu, book @ kaapeli dot fi , 040 5511324

Tositarinoita Olkiluodosta

Mikael — Mon, 01 Feb 2010 09:58:00 +0200

Greenpeace palkkasi viime vuonna puolalaisen journalistin haastattelemaan Olkiluodon entisiä puolalaisia työntekijöitä. Tarinat olivat hurjia: työntekijöiden systemaattista huijausta, veronkiertoa ja laatuongelmien tahallista peittelyä. Helsingin Sanomat julkaisi 31.1.2010 toimittaja Tommi Niemisen artikkelin “Rakentajat kertovat Olkiluodon ongelmista” verkossa ja sunnuntaisivuillaan.

Ote Helsingin Sanomien artikkelista:

Olkiluodon työmaa on kirjava kuin Moskovan suuri sirkus. Työläisiä on ollut yli 4 000, lähes 60 eri maasta, ja he ovat pääosin ulkomaalaisten vuokratyöfirmojen välittämiä. Puolalaisia on ollut peräti 1 200.

Kielimuurit ovat olleet korkeat. Puolalaiset haukkuvat erityisesti ranskalaisen Bouguyes-yhtiön portugalilaisia esimiehiä. Puolalaiset pitävät heitä ammatillisesti kelvottomina, jopa kirjoitustaidottomina.

"Siellä oli yksi keskiportaan esimies, joka ei osannut kirjoittaa", sanoo yksi puolalaisista. "Asia selvisi minulle, kun yhdeltä työmieheltä oli varastettu työhaalarit. Normaalisti esimies kirjoittaa lapun, jossa työmies saa varastolta uudet haalarit, mutta tämä ei osannut kirjoittaa sitä. Seurasin, kun hän alkoi kirjoittaa sitä kuin ekaluokkalainen. Hän tutki sarakkeita ja asetteli niihin kirjaimia huolellisesti."

Puolalaisen mukaan esimies katosi konttorista saamatta lomaketta aikaiseksi.

Puolalaisilla on selityskin sille, miksi Olkiluodossa on surkeaa työvoimaa.

Eivät Itä- ja Etelä-Euroopan pätevimmät esimiehet ja rakentajat tule Suomeen vierastyöläisiksi. Tänne saapuu se rakennustyömaiden vilttiketju, joka ei löydä työtä lähempää kotiaan.

"He portugalilaiset puhuivat vain äidinkieltään ja osasivat työstä vain perusasiat", sanoi yksi puolalaisista. "Se on liian iso työmaa ja liian iso sotku."

Äänestä ydinvoima historiaan!

Mikael — Fri, 29 Jan 2010 10:41:00 +0200

Suomen eduskunta tekee vuoden 2010 aikana valinnan tulevaisuuden kestävien energiaratkaisujen ja menneisyyden energiamuotojen välillä.

Kansanedustajat äänestävät siitä, sallitaanko uuden ydinreaktorin rakentaminen Suomeen vielä Olkiluoto 3 -fiaskon jälkeen. Suomalaisten selvä enemmistö ei halua lisää ydinvoimaa ja ydinjätettä ja nyt meidän täytyy saada kansanedustajat äänestämään suomalaisten toiveiden mukaisesti.

1.2.2010 julkistetaan ympäristöjärjestöjen sitoumuskampanja "Äänestä ydinvoima historiaan". LOVIISASSA KAMPANJA KÄYNNISTETÄÄN TORILLA NOIN KLO 12.

Kampanjan takana ovat mm. Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace, Maan ystävät, Luonto-Liitto JA LOVIISALIIKE. Kampanjassa suomalaiset sitoutuvat äänestämään seuraavissa eduskuntavaaleissa kansanedustajaa, joka äänestää ydinvoiman lisärakentamista vastaan. Kaikki sitoumuksen osallistujat saavat juuri ennen eduskuntavaaleja sähköpostilla, paperilla ja/tai tekstiviestillä muistutuksen: nimilistan oman vaalipiirinsä kansanedustajista, jotka äänestivät ydinvoiman lisärakentamisen puolesta. Sitoumuksia kerätään mm. verkossa, kaduilla ja tekstiviesteillä. Näin lähetetään kansanedustajille mahdollisimman vahva viesti siitä, että kestävät energiaratkaisut ovat äänestäjille tärkeä asia, ja kansanedustajien toiminta muistetaan eduskuntavaaleissa huhtikuussa 2011.

TULE MUKAAN järjestämään toimintapäivää ja kanavoimaan suomalaisten viestiä kansanedustajille.

Yhteys valtakunnallisen kampanjan järestäjiin:

Lauri Myllyvirta, Greenpeace: 050 3625 981, etunimi.sukunimi@greenpeace.org

Janne Björklund, Suomen luonnonsuojeluliitto: 050 5353 205, etunimi.sukunimi@sll.fi

Kontakti Loviisassa:

Mikael Böök, book ät kaapeli.fi , 044 5511324

Thomas Rosenberg: Varför vidare till HFD?

Mikael — Fri, 15 Jan 2010 21:12:00 +0200

1. Jag har i dag, efter moget övervägande, tillsammans med Kim Wahlroos inlämnat besvär angående beslutsprocessen i kärnkraftsfrågan till Högsta förvaltningsdomstolen. Detta sedan Helsingfors förvaltningsdomstol förkastade vårt besvär, i ett beslut som offentliggjordes 18.12.2009 (09/1139/2).

2. Beslutet har inte varit lätt att fatta och bereder mig absolut ingen njutning, tvärtom, även om jag är medveten om att en förlängning av processen får omfattande konsekvenser. Det handlar framför allt om konsekvens och demokrati, och om att vara ärlig mot sig själv och sina principer. Jag har i mer än trettio år aktivt följt med kärnkraftsdiskussionen, och aldrig övertygats om vare sig det förnuftiga eller moraliskt försvarbara i att producera elektricitet genom att klyva atomer. Tvärtom; ju mera jag lärt mig om uranet och dess livscykel, desto mer övertygad är jag om att det varit ett misstag från början, som vi måste frigöra oss ifrån.

3. Vad handlar besväret egentligen om? Det är ett processuellt besvär, där vi (ursprungligen sex sfp-ledamöter i Lovisa fullmäktige) besvärade oss över att de tidigare kommunerna Lovisa och Strömfors på grund av forcerad tidtabell dikterad av den övervakande myndigheten Arbets- och näringsministeriet tvingades avge utlåtanden om de nya kärnkraftsprojekten (Lovisa om Fortums projekt på Hästholmen och Strömfors om Fennovoimas på Gäddbergsö). Det strider enligt vår uppfattning mot både kommunindelningslagen, samgångsavtalet (från 4.8.2009) mellan de fyra kommunerna och kärnenergilagen (åtminstone andan i den). I samtliga ovannämnda är utgångspunkten och andemeningen att ett beslut av den här storleksordningen bör fattas av den nya kommunen, och inte de som just skall upplösas. I kärnenergilagens 12 och 14 § stadgas att ett s.k pap-beslut (periaatepäätös, principbeslut) om tillstånd för byggande av kärnkraftverk bör inhämtas av förläggningskommunen. Ett uttryck för den kommunala vetorätten, som alltid varit en hörnsten i den nordiska demokratin. I kommunindelningslagens 33 § stadgas i sin tur (liksom i samgångsavtalet) att de tidigare kommunerna inte får besluta i ärenden som ankommer på den nya kommunen. I sig solklart, och rimligt – och det finns rimligtvis inte beslut av större betydelse och omfång än detta. De bör därför självfallet inte fattas av de kommuner som skall upplösas utan den den nya kommunen och dess förtroendevalda. Nu hänvisar man emellertid (först minister Pekkarinen i sitt svar på ett riksdagsspörsmål 11.3.2009 och nu Helsingfors förvaltningsdomstol i sitt beslut) till en detaljmotivering i regeringens proposition till riksdagen angående 33 § i kommunindelningslagen, enligt vilken ”uppgifter som är brådskande och skall fullgöras inom utsatt tid ankommer på myndigheterna i den kommun som upplöses eller minskar”. Lagstiftarna har alltså gjort ett undantag för ärenden av brådskande natur. Men föreligger här ett sådant? Knappast. Lagstiftarna har nog haft andra, och mer akuta ärenden i tankarna.

Men så motiverar Arbets- och näringsministeriet alltså sin tidtabell. Man har tolkat begreppet förläggningskommun möjligast snävt, och därmed avsett de kommuner som existerade just då utlåtanden inbegärdes (15.4.2009). Statsrådet fastställde ju först den 23.4.2009 beslutet om att de fyra kommunerna Lovisa, Liljendal, Pernå och Strömfors skall upplösas, och bilda den nya kommunen Lovisa. I enlighet med samgångsavtalet tillsattes en organisationskommission, som beredde alla ärenden av större betydelse för den nya kommunen. En kommission som enligt ministeriets tolkning endast var ett beredande organ, och ”således inte kan jämställas med kommunfullmäktige när det gäller begäran om förläggningskommunens utlåtande enligt 12 § i kärnenergilagen”. Det saknades alltså enligt TEM:s tolkning ”juridiska grunder för organisationskommissionens behörighet att föra talan för en kommun som ska upplösas i den mening som avses i kärnenergilagen”. Slutsatsen är därför, enligt först ministeriet (se minister Pekkarinens svar) och sedan Helsingfors förvaltningsdomstol att det ”inte har funnits en sådan i 33 § i kommunallagen avsedd myndighet, till vilken Lovisa stadsfullmäktige kunde ha överfört avgivandet av utlåtande”. Detta är såvitt vi kan förstå enbart svepskäl i avsikt att förhindra ett hänförande av frågan till den nya kommunen, och därmed att direkt agera gentemot syftet inte bara i kommunindelningslagen utan också kärnenergilagen och dess kommunala vetorättsprincip. En dylik brådska var absolut inte motiverad, med tanke på de långa tidshorisonter det handlar om när det gäller beslut om och byggande av kärnkraftverk. Det handlade trots allt bara om några månader. Det nya kommunfullmäktige valdes den 25.10.2009, och hade sitt första sammanträde den 9.11., den nya stadsstyrelsen den 16.11.2009. Ett utlåtande hade alltså kunnat inbegäras och avges till och med på fjolårets sida! Med sin omotiverade brådska har ministeriet ställt beslutsfattarna i de tidigare kommunerna inför en onaturlig beslutssituation, stick i stäv med avsikten i kommunindelningslagen.

4. Det i sak väsentliga är alltså att beslut av den storleksordningen självfallet bör tillkomma den nya kommunen. Det här speciellt som åsikterna i substansfrågan (vill vi ytterligare förlänga kärnkraftsepoken i Lovisa, och det med en avsevärt större reaktor än nuvarande, med mångdubblade miljöeffekter) i den nya kommunen av allt att döma inte är lika positiva som i det gamla Lovisa. Ett ärende av den här storleksklassen måste få ta den tid det behöver, och demokratins spelregler följas. Därför är en slutlig prövning i HFD enligt vår åsikt motiverad.

5. Jag nämnde att beslutet inte varit lätt att fatta. Speciellt inte efter att Fennovoima drog sig ur Gäddbergsö. Den tidigare situationen med två konkurrerande företag ledde ju till ett uppenbart snedvridet opinionsklimat, som ytterligare förvärrades av den forcerade tidtabellen. Ända sedan det tyska jätteföretaget E-ON kuppartat försökte landstiga invid Hästholmen våren 2007 har opinionerna i Lovisa med omnejd blivit ”ofrivilligt” kärnkraftsvänligare. Av rädsla för först E-ON och sedan Fennovoima har stödet för Fortum ökat på ett sätt som antagligen inte motsvarar de faktiska opinionerna då konkurrens inte längre föreligger. Vi kan, och borde, alltså nu verkligen fråga oss hur vi egentligen vill ha det med den kärnkraft vi redan har. Vill vi faktiskt förlänga det beroendet långt in i framtiden? Och med en tillbyggnad som handlar om avsevärt mer än att ersätta de nuvarande reaktorerna eftersom den nya är dubbelt större än de nuvarande reaktorerna tillsammans. Jag har under många år försökt bilda mig en uppfattning om kärnkraftens totalekonomiska och sociala effekter, inte minst på lokalplanet, och kommit till att dess positiva effekter (fr.a. ekonomiska) är starkt överdrivna jämfört med de negativa (kylvattenproblem, radioaktiva utsläpp, högaktivt avfall, sociala och psykologiska problem etc.). Lovisa kan, och bör, också kunna leva utan detta på många sätt besvärliga beroende. (Se vidare min artikel ”Kun Loviisa atomisuukon sai”, i antologin Ydinvoima, valta ja vastarinta från 2004.)

6. Mest utslagsgivande för beslutet att gå vidare har kanske paradoxalt nog varit de överraskande starka och negativa känslor frågan väckt. Som om Lovisas framtid skulle stå och falla på om statsrådet nu beviljar Fortum rätt att bygga i framtiden (vilket vi inte ens vet om de gör; de nuvarande reaktorernas driftstillstånd går ut först om nästan 20 år). Jag har svårt att förstå de närmast panikartade känslor som tycks ha drabbat många i Lovisa, också bland dem som varit skeptiska till kärnkraft. Enligt tidigare gjorda mätningar torde en betydande del av beslutsfattarna i den nya kommunen inte vara speciellt entusiastiska över en tillbyggnad. Det enda riktiga, konsekventa och demokratiska är att pröva den saken i det enda folkvalda forum som finns för ändamålet, dvs. fullmäktige i det nya Lovisa, i enlighet med andan i lagstiftningen. Det handlar trots allt om det största tänkbara beslutet i kommunen, med konsekvenser långt, långt in i framtiden.

Thomas Rosenberg

Leena Andersinille

Mikael — Wed, 13 Jan 2010 11:26:00 +0200

Leena Andersin, tartuit kynään kertoaksesi olevasi pahastunut ja tyrmistynyt Gordon Edwardsin oppitunnin johdosta - jopa etukäteen (Loviisan Sanomat 12.1.) !

Minä taas iloitsen Edwardsin luennosta "Uranium - the deadliest metal" (Uraani - vaarallisin metalli), jonka hän pitää Loviisan lukiolaisille Lovisa gymnasiumissa samanaikaisesti (aamulla 13.1.) kuin minä kirjoitan nämä rivit sinulle.

En tiedä minkä näköinen olet. En siis voinut tunnistaa sinua viime tiistai-iltana (12.1.) Gordon Edwardsin varttuneemmalle yleisölle pitämän luennon noin viidenkymmenen kuuntelijan joukosta.

Toivottavasti olit paikalla, sillä haluaisin kuulla mielipiteesi. Luento "Can Nuclear Power solve the climate crisis?" (Onko ydinvoimasta ilmastokriisin ratkaisijaksi?) tulkattiin suomeksi ja kesti siten yhteensä kaksi ja puoli tuntia. Aiheen vaikeudesta ja luennoitsijan esittelemästä runsaasta fakta-aineistosta huolimatta yleisön mielenkiinto näytti säilyvän herpaantumatta loppuun saakka.

Mikäli ilmastokriisi aiotaan ratkaista vähäntämällä hiilidioksidipäästöjä, ydinvoimasta ei ole paljoakaan apua, Gordon päätteli. Ydinvoiman nykyinen osuus maailman energiantuotannosta (vajaat 3%) kun on liian vähäinen eikä lisäydinvoimaa saataisi ajoissa rakennetuksi.

Luennosta jäi paljon mieleen. Esim. hänen siteeraamansa ruotsalaisen Nobel-fyysikon lause: "Jos ongelma on liian vaikea ratkaistavaksi, sitä ei voida väittää ratkaistuksi pelkästään viittaamalla kaikkiin sen ratkaisemiseksi tehtyihin ponnistuksiin" (Hannes Alfvén).

Kuten Loviisan Sanomissa todettiin 8.1.: "Gordon Edwardsilla on harvinaisen hyvä kyky esittää asiansa selvästi ja vakuuttavasti, ja hän on siksi suosittu luennoitsija".

Mikael Böök

Voiko ydinvoima ratkaista ilmastokriisin? Gordon Edwardsin luento 12.1.

Mikael — Fri, 08 Jan 2010 12:24:00 +0200

Prof. Gordon Edwards (Kanada) luennoi yleisölle aiheesta:

“Can Nuclear Power Solve the Climate Crisis?"

Lovisa gymnasiumissa (Brandensteinink. 27)

tiistaina 12.1. klo 18.30-20.30. Vapaa pääsy. Tervetuloa!

Järj.:Loviisa-liike, Itä-Uudenmaan luonnonsuojeluyhdistys, Forum Östra Nyland

Gordon Edwardsin vierailusta Loviisassa, kts myös Loviisan Sanomat 8.1.2010:

"Edwards esiintyy tiistai-iltana ... avoimessa yleisötilaisuudessa. Loviisa-liikkeen tiedotteen mukaan 70-vuotias professori Gordon Edwards on jo kolmen vuosikymmenen ajan ollut Kanadan eturivin ydinvoimakriitikkoja. Edwards on aktiivisesti ottanut osaa Kanadassa vaikuttanut erinäisten ydinvoimaan liittyvien hankkeiden estämiseen tai viivyttämiseen. Gordon Edwardsilla on harvinaisen hyvä kyky esittää asiansa selvästi ja vakuuttavasti, ja hän on siksi suosittu luennoitsija."

Päivitys 12.1.

Gordon Edwards luennoi Oulun yliopistossa eilen, maanantaina. Kaleva-lehti kertoo Edwardsin kannustaneen pohjoissuomalaisia kyseenalaistamaan ydinvoimalan rakentamisen. Edwardsin mukaan ydinvoiman rakentajat, energiayhtiöt käyttävät hyväksi ihmisten tietämättömyyttä oman edun saavuttamiseksi. dinvoiman rakentajat käyttävät hyväksi ihmisten tietämättömyyttä.

"Väite on kova, mutta kouluttajana ja yliopiston opettajana minua huolestuttaa ihmisten tietämättömyys ydinenergian vaaroista. Ydinvoiman rakentajien, energiateollisuuden ja maan oman hallituksen väite tai versio on, että ydinvoiman käytössä ei ole riskiä. Se ei ole totta. Jos ydinenergia on vaaratonta, miksi meillä sitten on Kansainvälinen atomienergiajärjestö ja muita valvovia viranomaisia", Edwards kysyy.

Ydinvapaata Joulua!

Mikael — Sat, 19 Dec 2009 09:20:00 +0200

Weihnachten ohne Atom eli Ydinvapaata Joulua! Viikonloppuna 19.-20.12.2009 Saksassa järjestetään ydinvoiman vastaisia mielenosoituksia 50 kaupungissa.

Lähde:http://www.ausgestrahlt.de/