Loviisa-liike

Lovisarörelsen den 23.3.2010 :

Vi står inför det avgörande beslutet om en eventuell utbyggnad av kärnkraften i Finland. Det pågår ett intensivt lobbningsarbete, också från Lovisa, med budskapet om att hela nejden stöder Fortums planer på att bygga en ny jättereaktor på Hästholmen. Men så är inte fallet. En betydande del av Lovisaborna är övertygade om att en ytterligare utbyggnad av kärnkraften inte alls är någon bra lösning. Av tradition har stödet för Fortum varit stort i den gamla staden Lovisa, liksom det brukar vara på kärnkraftsorter. Men efter sammanslagningen med landsortskommunerna Liljendal, Strömfors och Pernå har andelen som understöder en utbyggnad kraftigt minskat. Trots det har kärnkraftsprojektet målmedvetet drivits framåt av närings- och industriministeriet. Direkt fräckt, och förmodligen lagstridigt, var det att helt förbise den lagliga rätt som den nya kommunen har att uttala sig i frågan, och i stället tvinga den gamla staden Lovisa att avge utlåtande. Ett förfarande som ännu borde prövas i EU-domstolen.

Bland kommunalpolitiker i Lovisa finns det en utbredd uppfattning enligt vilken staden dör utan en tillbyggnad. Så är det givetvis inte, vilket man lätt kan konstatera om man ser i backspegeln: varken byggandet av de nuvarande reaktorerna eller driften har räddat stadens ekonomi, tvärtom.

En hållbar utveckling för Lovisa förutsätter att staden bygger sin framtid på flera ben. De ständiga spekulationerna om det stora lyftet lamslår förmågan att tänka i nya banor.

Erfarenheterna från TVO:s pågående nybygge på Olkiluoto talar också sitt tydliga språk: den flesta byggnadsarbetarna kommer i dag från andra länder, vilket gör att den sysselsättande effekten lokalt och regionalt är mycket begränsad.

En förlängning av kärnkraftsepoken och ett fortsatt beroende av Fortum innebär att Lovisas strukturella problem fortsätter långt in i framtiden. För att inte tala om alla övriga problem som kärnkraften för med sig, såsom kylvattnet och mellanlagringen av det synnerligen farliga använda kärnbränslet. Och med mångdubblingen av reaktoreffekten mångdubblas också dessa problem.

Majoriteten av Finlands folk anser att det inte behövs flera kärnkraftverk. Det bör landets riksdag och regering respektera. Och med mer än 30-årig erfarenhet av kärnkraft i Lovisa kan vi konstatera att staden mår bäst av att Fortum inte bygger till. De nuvarande driftstillstånden är i kraft ännu två decennier, och under den tiden mår staden enbart bra av att vänja sig av med beroendet. Många är livrädda för att Hästholmen blir ett mausoleum. Men det har vi ändå framför oss. Och ju förr, dess bättre.                                 Lovisarörelsen den 23.3.2010      

Ydinreaktioita-blogissaan 10.2.2010 julkaisemassaan kirjoituksessa Onkohan tätä tutkittu ollenkaan?, Fennovoiman ydintekniikkajohtaja Juhani Hyvärinen arvostelee Suomessa (mm. Loviisassa) äskettäin vieraillutta prof. Gordon Edwardsia. "Aivan erityisesti hämmästyin, kun professori useaan otteeseen avoimesti tiedusteli, onko Suomessa ollenkaan tutkittu käytetyn polttoaineen loppusijoitusta. Jo muutaman minuutin googlailu, vakavamielisestä tiedonhausta puhumattakaan, olisi tuonut vastauksen", Hyvärinen kirjoittaa.

Gordon Edvards vastaa:

Juhani Hyvärinen mainitsee blogissaan, että häntä kiinnosti minun näkemykseni ydinvoimasta ja ydinjätteistä, kun vierailin Suomessa - mutta silti hän ei koskaan käynyt luennoillani, ei järjestänyt tapaamista kanssani eikä ottanut minuun yhteyttä palattuani Kanadaan. Olisi ollut niin helppo tavata. Minulla oli esimerkiksi ystävällinen ja hyödyllinen tilaisuus viranomaisten kanssa Fortumin voimalassa Loviisassa.

Ilmeisestikään Mr. Hyvärinen ei ole halunnut seurata jo lukiossa opetettua menettelytapaa, jonka mukaan ensin tarkistetaan faktat luotettavista lähteistä ja vasta sitten esitetään väitteitä julkisuudessa.

Mr. Hyvärinen on selvästi saanut väärää tietoa, koska hänen mukaansa kysyin moneen kertaan, onko Suomessa tutkittu kysymystä ydinjätteistä. En tehnyt tuota kysymystä yhtä ainoaa kertaa. Tiedän erinomaisen hyvin Suomen ilmoittaneen muulle maailmalle, että Olkiluodon kallioperässä on sellainen loppusijoituspaikka, joka on valmis vastaanottamaan ydinjätettä ja säilömään sen siellä pysyvästi ja turvallisesti ikuisuuksiin.

Mutta varmaankin Mr. Hyvärinen tietää, ettei ole käytössä mitään tieteellistä metodologiaa, jonka avulla voitaisiin todistaa, että tiettyyn paikkaan säilötty radioaktiivinen jäte myös pysyisi siellä seuraavat miljoona vuotta. Tutkijat, jotka niin väittävät, ovat hylänneet tieteen jonkin sellaisen lähes uskonnollisen näkemyksen vuoksi, että luonto - suuri kierrättäjä - ei koskaan onnistu hajottamaan tuota jätettä takaisin ympäristöön.

Suuri nobelisti, ruotsalainen fyysikko Hannes Alfven, kirjoitti juuri tästä ongelmasta 1972. Hänen sanansa pätevät yhä tänään: "Ei voida väittää, että ongelma on ratkaistu vain viittaamalla niihin kaikkiin yrityksiin, joita on tehty sen ratkaisemiseksi."

Ehkäpä Mr. Hyvärinen voisi selittää, miksi Yhdysvallat on kahdeksan kertaa yrittänyt järjestää korkea-aktiivisille ydinjätteille loppuvarastoa kallioperästä ja kahdeksan kertaa epäonnistunut näissä yrityksissään? Ehkäpä Mr. Hyvärinen voisi myös selittää, miksi Saksassa on nyt myönnetty, että oli paha erehdys hyväksyä Assenin suolaesiintymä korkea-aktiivisen jätteen loppusijoituspaikaksi?

Tiedän varsin hyvin, että suomalaiset insinöörit ovat saaneet suuria aikaan ja että heidän tasonsa on poikkeuksellisen korkea, mutta onko Suomi tosiaan ainoa maa maailmassa, joka ei voi erehtyä korkea-aktiivisen radioaktiivisen jätteen nk. "käsittelyssä" ? Jos suomalaiset asiantuntijat eivät edes voi tarkasti ennustaa Olkiluodossa rakennettavan uuden reaktorin kustannuksia tai valmistumisajankohtaa, kuinka kummassa he pystyvät näkemään vuosimiljoonan takaiseen tulevaisuuteen?

Helmikuun 14. päivänä ruotsalainen aikakauslehti Ny Teknik raportoi, että Ruotsin ydinjäteneuvosto (Kärnavfallsrådet) ei nykyään suosittele lopullista korkea-aktiivisen ydinjätteen varastointia vaan esittää, että tämän jätteen pitäisi olla saavutettavissa. Ovatko suomalaiset insinöörit kiinnittäneet huomiota tähän raporttiin? Toivon, että ovat.

Voiko Fennovoima antaa meille edes yhden esimerkin sellaisesta tapauksesta, jossa ihmiskunta olisi onnistuneesti ratkaissut pysyvästi myrkyllisen materiaalin käsittelyn? Ei, sitä se ei voi.

Kun kerran sellaisia esimerkkejä ei ole eikä myöskään mitään tieteellistä määrittelyä sanalle "käsittely", yhdyn California Energy Resources and Conservation-komitean näkemykseen: "Liioiteltu optimismi ydinjätteiden turvallisen käsittelyn mahdollisuuksista, on saanut ydinvoiman kannattajat ohittamaan tieteellisen todistusaineiston tämän käsittelyn salakareista. Tässä meillä on asian ydin --- että tieteellistä evidenssiä on punnittava insinöörien euforiaa vasten."

Olisin mitä tyytyväisin, jos saisin keskustella Mr. Hyvärisen kanssa tästä ja muista ydinvoimaan liittyvistä aiheista. Hän voi kaikin mokomin soittaa tai kirjoittaa minulle. Sähköpostiosoitteeni on ccnr@web.ca.

(Suomennos Leena Krohn)

1. Jag har i dag, efter moget övervägande, tillsammans med Kim Wahlroos inlämnat besvär angående beslutsprocessen i kärnkraftsfrågan till Högsta förvaltningsdomstolen. Detta sedan Helsingfors förvaltningsdomstol förkastade vårt besvär, i ett beslut som offentliggjordes 18.12.2009 (09/1139/2).

2. Beslutet har inte varit lätt att fatta och bereder mig absolut ingen njutning, tvärtom, även om jag är medveten om att en förlängning av processen får omfattande konsekvenser. Det handlar framför allt om konsekvens och demokrati, och om att vara ärlig mot sig själv och sina principer. Jag har i mer än trettio år aktivt följt med kärnkraftsdiskussionen, och aldrig övertygats om vare sig det förnuftiga eller moraliskt försvarbara i att producera elektricitet genom att klyva atomer. Tvärtom; ju mera jag lärt mig om uranet och dess livscykel, desto mer övertygad är jag om att det varit ett misstag från början, som vi måste frigöra oss ifrån.

3. Vad handlar besväret egentligen om? Det är ett processuellt besvär, där vi (ursprungligen sex sfp-ledamöter i Lovisa fullmäktige) besvärade oss över att de tidigare kommunerna Lovisa och Strömfors på grund av forcerad tidtabell dikterad av den övervakande myndigheten Arbets- och näringsministeriet tvingades avge utlåtanden om de nya kärnkraftsprojekten (Lovisa om Fortums projekt på Hästholmen och Strömfors om Fennovoimas på Gäddbergsö). Det strider enligt vår uppfattning mot både kommunindelningslagen, samgångsavtalet (från 4.8.2009) mellan de fyra kommunerna och kärnenergilagen (åtminstone andan i den). I samtliga ovannämnda är utgångspunkten och andemeningen att ett beslut av den här storleksordningen bör fattas av den nya kommunen, och inte de som just skall upplösas. I kärnenergilagens 12 och 14 § stadgas att ett s.k pap-beslut (periaatepäätös, principbeslut) om tillstånd för byggande av kärnkraftverk bör inhämtas av förläggningskommunen. Ett uttryck för den kommunala vetorätten, som alltid varit en hörnsten i den nordiska demokratin. I kommunindelningslagens 33 § stadgas i sin tur (liksom i samgångsavtalet) att de tidigare kommunerna inte får besluta i ärenden som ankommer på den nya kommunen. I sig solklart, och rimligt – och det finns rimligtvis inte beslut av större betydelse och omfång än detta. De bör därför självfallet inte fattas av de kommuner som skall upplösas utan den den nya kommunen och dess förtroendevalda. Nu hänvisar man emellertid (först minister Pekkarinen i sitt svar på ett riksdagsspörsmål 11.3.2009 och nu Helsingfors förvaltningsdomstol i sitt beslut) till en detaljmotivering i regeringens proposition till riksdagen angående 33 § i kommunindelningslagen, enligt vilken ”uppgifter som är brådskande och skall fullgöras inom utsatt tid ankommer på myndigheterna i den kommun som upplöses eller minskar”. Lagstiftarna har alltså gjort ett undantag för ärenden av brådskande natur. Men föreligger här ett sådant? Knappast. Lagstiftarna har nog haft andra, och mer akuta ärenden i tankarna.

Men så motiverar Arbets- och näringsministeriet alltså sin tidtabell. Man har tolkat begreppet förläggningskommun möjligast snävt, och därmed avsett de kommuner som existerade just då utlåtanden inbegärdes (15.4.2009). Statsrådet fastställde ju först den 23.4.2009 beslutet om att de fyra kommunerna Lovisa, Liljendal, Pernå och Strömfors skall upplösas, och bilda den nya kommunen Lovisa. I enlighet med samgångsavtalet tillsattes en organisationskommission, som beredde alla ärenden av större betydelse för den nya kommunen. En kommission som enligt ministeriets tolkning endast var ett beredande organ, och ”således inte kan jämställas med kommunfullmäktige när det gäller begäran om förläggningskommunens utlåtande enligt 12 § i kärnenergilagen”. Det saknades alltså enligt TEM:s tolkning ”juridiska grunder för organisationskommissionens behörighet att föra talan för en kommun som ska upplösas i den mening som avses i kärnenergilagen”. Slutsatsen är därför, enligt först ministeriet (se minister Pekkarinens svar) och sedan Helsingfors förvaltningsdomstol att det ”inte har funnits en sådan i 33 § i kommunallagen avsedd myndighet, till vilken Lovisa stadsfullmäktige kunde ha överfört avgivandet av utlåtande”. Detta är såvitt vi kan förstå enbart svepskäl i avsikt att förhindra ett hänförande av frågan till den nya kommunen, och därmed att direkt agera gentemot syftet inte bara i kommunindelningslagen utan också kärnenergilagen och dess kommunala vetorättsprincip. En dylik brådska var absolut inte motiverad, med tanke på de långa tidshorisonter det handlar om när det gäller beslut om och byggande av kärnkraftverk. Det handlade trots allt bara om några månader. Det nya kommunfullmäktige valdes den 25.10.2009, och hade sitt första sammanträde den 9.11., den nya stadsstyrelsen den 16.11.2009. Ett utlåtande hade alltså kunnat inbegäras och avges till och med på fjolårets sida! Med sin omotiverade brådska har ministeriet ställt beslutsfattarna i de tidigare kommunerna inför en onaturlig beslutssituation, stick i stäv med avsikten i kommunindelningslagen.

4. Det i sak väsentliga är alltså att beslut av den storleksordningen självfallet bör tillkomma den nya kommunen. Det här speciellt som åsikterna i substansfrågan (vill vi ytterligare förlänga kärnkraftsepoken i Lovisa, och det med en avsevärt större reaktor än nuvarande, med mångdubblade miljöeffekter) i den nya kommunen av allt att döma inte är lika positiva som i det gamla Lovisa. Ett ärende av den här storleksklassen måste få ta den tid det behöver, och demokratins spelregler följas. Därför är en slutlig prövning i HFD enligt vår åsikt motiverad.

5. Jag nämnde att beslutet inte varit lätt att fatta. Speciellt inte efter att Fennovoima drog sig ur Gäddbergsö. Den tidigare situationen med två konkurrerande företag ledde ju till ett uppenbart snedvridet opinionsklimat, som ytterligare förvärrades av den forcerade tidtabellen. Ända sedan det tyska jätteföretaget E-ON kuppartat försökte landstiga invid Hästholmen våren 2007 har opinionerna i Lovisa med omnejd blivit ”ofrivilligt” kärnkraftsvänligare. Av rädsla för först E-ON och sedan Fennovoima har stödet för Fortum ökat på ett sätt som antagligen inte motsvarar de faktiska opinionerna då konkurrens inte längre föreligger. Vi kan, och borde, alltså nu verkligen fråga oss hur vi egentligen vill ha det med den kärnkraft vi redan har. Vill vi faktiskt förlänga det beroendet långt in i framtiden? Och med en tillbyggnad som handlar om avsevärt mer än att ersätta de nuvarande reaktorerna eftersom den nya är dubbelt större än de nuvarande reaktorerna tillsammans. Jag har under många år försökt bilda mig en uppfattning om kärnkraftens totalekonomiska och sociala effekter, inte minst på lokalplanet, och kommit till att dess positiva effekter (fr.a. ekonomiska) är starkt överdrivna jämfört med de negativa (kylvattenproblem, radioaktiva utsläpp, högaktivt avfall, sociala och psykologiska problem etc.). Lovisa kan, och bör, också kunna leva utan detta på många sätt besvärliga beroende. (Se vidare min artikel ”Kun Loviisa atomisuukon sai”, i antologin Ydinvoima, valta ja vastarinta från 2004.)

6. Mest utslagsgivande för beslutet att gå vidare har kanske paradoxalt nog varit de överraskande starka och negativa känslor frågan väckt. Som om Lovisas framtid skulle stå och falla på om statsrådet nu beviljar Fortum rätt att bygga i framtiden (vilket vi inte ens vet om de gör; de nuvarande reaktorernas driftstillstånd går ut först om nästan 20 år). Jag har svårt att förstå de närmast panikartade känslor som tycks ha drabbat många i Lovisa, också bland dem som varit skeptiska till kärnkraft. Enligt tidigare gjorda mätningar torde en betydande del av beslutsfattarna i den nya kommunen inte vara speciellt entusiastiska över en tillbyggnad. Det enda riktiga, konsekventa och demokratiska är att pröva den saken i det enda folkvalda forum som finns för ändamålet, dvs. fullmäktige i det nya Lovisa, i enlighet med andan i lagstiftningen. Det handlar trots allt om det största tänkbara beslutet i kommunen, med konsekvenser långt, långt in i framtiden.

Thomas Rosenberg

(Via Juha T. Kovanen / Tekniikka Elämää Palvelemaan tep-list (at) kaapeli.fi ) Alla Olli Tammilehdon kritiikki Suomen hallituksen ilmastopoliittista tulevaisuusselontekoa kohtaan. Se on julkaistu lyhennettynä Helsingin Sanomissa 8.11. ja nettisivuilla www.tammilehto.info.

Suomen hallitus julkaisi 15.10. tulevaisuusselonteon ilmasto- ja energiapolitiikasta. Sen 80 %:n päästöalennustavoitetta vuoteen 2050 mennessä on pidetty radikaalina, ja jopa ympäristöjärjestöt ovat kiitelleet sitä. Useimmat kommentoijat eivät liene lukeneet kovinkaan tarkkaan 180-sivuista selontekoa, sillä selonteon omakin teksti paljastaa, etteivät hallituksen tavoitteet ole lainkaan radikaaleja eivätkä vastaa ilmastonmuutosuhan vakavuutta.

Selonteossa suhtaudutaan täysin kritiikittömästi päästökauppaan Huomattava osa päästöalennuksista aiotaan siis kuten tähänkin saakka tehdä vain paperilla ostamalla päästöoikeuksia ulkomailta, lähinnä Etelän köyhistä maista. Hurskaana toivomuksena on, että oikeuksien myyjä pienentää Suomen puolesta kasvihuonekaasujen tuotantoa. Lukuisat yksityiskohtaiset kenttätutkimukset osoittavat kuitenkin, että valtaosa oikeuksien myynnistä perustuu huijaukseen: aitoja päästöalennuksia ei todellisuudessa tapahdu (ks. esim. www.thecornerhouse.org.uk).

Selonteossa todetaan:'' Vauraissa teollisuusmaissa paikallinen ympäristön kuormitus on pääosin vähentynyt, mutta samaan aikaan tuotantoa ja ympäristöhaittoja on siirtynyt nopeasti teollistuviin maihin.'' Hallituksen esittämät skenaariot, joissa energiaintensiivinen tuotanto vähenee samalla kun ihmisten ostovoima kasvaa, perustuvat juuri tähän ilmiöön. Maapallon mitassa mitään päästöalennuksia ei siis tapahdu.

Samaa globaalin haitan torjuntaan soveltumatonta kansallista tarkastelua hallitus käyttää myös eri energianlähteiden päästöjä laskiessaan. Selonteossa ei oteta huomioon esimerkiksi maailmanlaajuisen ja monivaiheisen ydinpolttoaineen tuotannon hiilidioksidipäästöjä.

Kaikkein pahiten selonteko lyö korville ilmastonmuutoksen torjuntaa hyväksymällä maapallon lämmittämisen kahdella asteella. Nykytiedon mukaan tällainen lämpötilan nousu on erittäin vaarallinen. Yhä yleisemmin tutkijat esittävät ilmaston lämpenemisen rajoittamista 1,5 oC esiteolliseen aikaan nähden. Itseasiassa hallituskin tietää tämän. Selonteossa todetaan esimerkiksi, että 2 oC lämpötilan nousu voi sulattaa Grönlannin mannerjäätikön. Kahden asteen tavoitetta ei ole valittu siksi, että se tiedettäisiin turvalliseksi. Se on hyväksytty, koska tiukempi tavoite vaarantaisi taloudellisen kasvun.

Eturivin ilmastotutkimuskeskuksiin kuuluu Britanniassa toimiva *Tyndall Centre for Climate Change Research*. Sen johtaja Kevin Anderson totesi hiljattain The Timesissa: ''Tarvitsemme suunniteltua talouslamaa. Taloudellinen kasvu ei nykyisin sovi yhteen päästöjen vähentämisen kanssa.''

Olli Tammilehto

Viime yöllisissä muistiinpanoissani kommentoin Helsingin Sanomain verkkolehden eilistä uutista jonka mukaan ainakin 32 ydinjätettä kuljettanutta alusta on upotettu Välimereen todennäköisesti kalabrialaisen n'drangheta-rikollisjärjestön välityksellä. En löytänyt tätä uutista enää aamun paperilehden ulkomaansivulta, jonka vuoksi soitin lehden toimitukseen tarkistaakseni asiaa. Sain kuulla, että ulkomaansivujen palstatila on rajallista.

Ehkä Helsingin Sanomain ulkomaansivun toimitus Olli Kivinen etunenässä häkeltyi niin tuosta jutusta että päätti käynnistää ''Un indagine su un cittadino al di sopra di ogni sospetto'? (1) Kenties etusivu menee huomenna uusiksi? Mahdollisesti journalistit alkavat vihdoin kysyä mikä on eurooppalaisen ydinvoimateollisuuden vastuu ja kuka on maksanut tästä ydinjätteiden loppusijoituksesta rikollisjärjestön pomoille? Tässä blogissa aikaisemmin mainittu ydinjätteiden dumppaus Somalianrannikolle selvinnee saman tien.

Jatketaan toivon periaatteella.

Mikael Böök

Loviisa-liikkeen psta

Alaviite:

(1) Tutkimus kaiken epäilyksen yläpuolella olevasta kansalaisesta. Elokuva vuodelta 1970. Ohjaus: Elio Petri. Kts http://www.imdb.com/title/tt0065889/ sekä http://isohunt.com/release/indagine+su+un+cittadino+al+di+sopra+di+ogni+sospetto.

Till: Thomas Rosenberg och Lovisarörelsen. Kopia till de rättslärda professorerna Staffan Westerlund (Sverige) och Lars D. "Lala" Eriksson

Medan du, Thomas, vistades i Lettland, ringde Lala. Han sade att kärnenergilagen går före kommunallagarna. Således borde besvär mot beslut angående placeringen av kärnkraftverk ske med hänvisning till kärnenergilagen. ( http://www.finlex.fi/sv/laki/alkup/1987/19870990 )

Att det förhåller sig så är väl egentligen inte någon nyhet för någon av oss. Jag vill inte heller påstå att ert "Besvär över beslut i Lovisa fullmäktige 13.5.2009, 155 §" och 156 §" (jfr föreg. inlägg) är värdelöst, trots att det alltså inte torde hålla i juridisk mening.

Men till saken: Skulle vi tillsammans kunna utarbeta ett besvär med hänvisning till kärnenergilagen och till andra lagar, som kan tillämpas i detta fall?'

Övriga lagar vi kunde hänvisa till är vad jag kan förstå grundlagar och grundläggande internationella avtal. T ex 'Convention on Environmental Impact Assessment in a Transboundary Context' (Esbokonventionen, 1991)

Det gäller alltså nya kärnkraftverk i Lovisanejden och egentligen utbyggnaden av kärnkraften överhuvudtaget.

Besvärsställaren skulle, så tänker jag mig, bestå av en grupp lovisabor ("Lovisarörelsen") inklusive Thomas och undertecknad (undertecknad blir vid årsskiftet 2009-2010 lovisabo i och med att Pernå, min nuvarande hemkommun, fusioneras med Lovisa). Vi skulle sträva till att få vårt besvär prövat i alla rättsinstanser inklusive internationella domstolar och till att få det publicerat på flera olika språk.

För min egen del (det kan f.ö. nämnas att jag är en äldre man och farfar, född år 1947, dvs två år efter bomberna över Hiroshima och Nagasaki) känner jag mig medansvarig för att detta historiska misstag, dvs utbyggnaden av kärnkraften, håller på att upprepas. Att människorna i sitt bottenlösa oförstånd begick detta misstag under en tidigare period av samhällets historia ( som råkar sammanfalla med mina egna ungdomsår, dvs nittonhundrafemtio-, sextio- och sjuttiotalen) är om inte förlåtligt, så kanske åtminstone i viss mening förståeligt. Men eftersom jag är en tänkande och kännande varelse känner jag mig djupt kränkt för att jag tvingas medverka till att misstaget upprepas. I mina ögon saknar den ekonomiskt-politiska makt som tvingar mig att medverka i detta brott mot mänskligheten legitimitet.

Författaren till boken "Litet är vackert" har uttryckt liknande tankar och känslor i följande passage:

Inget välstånd skulle kunna rättfärdiga att man hopar stora kvantiteter höggradigt giftiga ämnen som det inte finns någon metod att göra "säkra" och som förblir en oberäknelig fara för hela skapelsen under historiska eller till och med geologiska tidrymder. Att göra något sådant är en förbrytelse mot livet självt, en förbrytelse som är oändligt mycket allvarligare än något brott som någonsin har förövats av människan. Tanken att en civilisation skulle kunna bygga på en sådan förbrytelse är en etisk, andlig och metafysisk vanskaplighet. Den innebär att man skulle sköta människans ekonomiska affärer som om människan inte betydde någonting." -- E.F.Schumacher

Hälsningar,

 - Mikael

Mikael Böök * book at kaapeli.fi * gsm +358(0)-44 5511 324 * http://www.kaapeli.fi/book/ * http://blogi.kaapeli.fi/book/ * http://blog.spinellisfootsteps.info/

Thomas Rosenberg:

lausunto Fennovoima Oy:n suunnitellusta ydinvoimalahankkeesta Ruotsinpyhtään Gäddbergsössä, TEM:in kuulemistilaisuus Ruotsinpyhtään Ruukin työväentalolla 28.5.2009 (ohessa jäljempänä)

Yttrande vid Arbets- och näringsministeriets hörande med anledning av Fennovoima Oy:s kärnkraftsprojekt på Gäddbergsö i Strömfors, i Folkets hus i Strömfors bruk 28.5.2009

Bästa åhörare

Vi berömmer oss ofta i Finland för att ha världens bästa miljölagstiftning. Och det är sant att man i princip lagstiftningsvägen har garanterat medborgarna en vidsträckt möjlighet att påverka när det gäller frågor med konsekvenser för vår miljö.

Så också när det gäller kärnkraft. Hit hör fr.a. lagen om MKB samt kärnenergilagen, som bägge i princip ger oss medborgare och kommuninvånare möjligheter att bli hörda inför eventuella etableringsbeslut.

Nu står vi emellertid i Lovisanejden inför en både omöjlig och oacceptabel situation, när det gäller vår möjlighet att uttala oss, på det sätt man i lagen avser, om de två kärnkraftsprojekt som är aktuella, dvs. Fortums på Hästholmen i Lovisa och Fennovoimas på Gäddbergsö i Strömfors. Detta pga. av att den övervakande myndigheten, dvs. ANM, av rent kommersiella skäl har tolkat två aktuella och sinsemellan motstridiga lagar på ett sätt som strider mot både sunt förnuft och allmän rättskänsla.

Enligt kommunindelningslagens 33 § är en kommun som skall upplösas, i det här fallet Strömfors respektive Lovisa, inte behörig att ta beslut i frågor som ankommer på den nya kommunen, dvs. det nya Lovisa. Detta är något som också på motsvarande sätt stadgas i det fusionsavtal de fyra kommunerna Lovisa, Pernå, Liljendal och Strömfors har ingått inför kommunfusionen 2010, dvs. att de enskilda kommunerna inte fattar några beslut som har konsekvenser långt in i framtiden.

Ett beslut om byggande av nya kärnkraftsreaktorer, vare sig det sker i Strömfors eller Lovisa, är om något ett beslut av den här karaktären. Innan byggandet ens kommer igång har den nya kommunen redan verkat i flera år, för att inte tala om att verksamheten och dess konsekvenser sträcker sig mycket långt in i framtiden. Att inte ge invånarna i det nya Lovisa, via sina förtroendevalda, en möjlighet att besluta i frågan strider klart mot kommunindelningslagen. I kärnenergilagen 14 § stadgas i sin tur att som villkor för ett principbeslut, ett s.k. pap-beslut, bör förläggningskommunen tillstyrka byggandet av ifrågavarande kärnanläggning, dvs. ge sitt tillstånd, medan grannkommunerna hörs i frågan. Avsikten med stadgandet är entydigt, dvs. att säkerställa att etableringskommunens invånare hörs ifråga om etableringen, och om de så önskar kan inlägga sitt veto.

I kärnenergilagen har man emellertid inte beaktat att det kan ske stora och snabba förändringar på kommunfältet, såsom i dag, vilket är en klar brist i lagen. Det utesluter givetvis inte att man i fall som det nu aktuella bör utgå från kommunindelningslagens anda och bokstav, och betrakta den blivande fusionskommunen som den enhet som har behörighet att uttala sig i frågan, och inte de kommuner som inom några månader upphört att existera.

Detta var också utgångspunkten för det riksdagsspörsmål, som ställdes 20.2.2009, undertecknat av en grupp riksdagsledamöter från SFP. I sitt svar, daterat den 11.3.2009, anser dessvärre näringsminister Mauri Pekkarinen att kärnenergilagen går före kommunindelningslagen, och att den organisationskommission som finns tills den nya kommunen träder i kraft inte är behörig att fatta beslut i frågan, och att frågan är till den grad brådskande att man inte kan vänta på att den nya kommunens förvaltning hinner organisera sig (vilket ju sker omedelbart efter kommunalvalet i oktober!).

Denna tolkning av tågordningen i beslutsfattandet är orimlig, obegriplig och djupt orättvis, och har aldrig ha underkastats ordentlig och opartisk juridisk prövning. I enlighet med TEM:s tolkning har ett juridiskt bindande utlåtande i den mening som avses i kärneenergilagen nu inbegärts enbart av de nuvarande förläggningskommunerna, dvs. Strömfors ifråga om Fennovoima och Lovisa ifråga om Fortum. Därutöver har man inbegärt utlåtande av grannkommunerna, i Fortums fall av Strömfors, Lappträsk, Liljendal, Pernå och Pyttis, och av den tillfälliga organisationskommissionen. Och i fallet Fennovoima av Lovisa, Lappträsk, Liljendal, Pernå, Pyttis, Elimäki och Anjalankoski, samt den tillfälliga organisationskommissionen.

Detta har skapat en situation där besluten i respektive fullmäktige inte alls ger en riktig bild av opinionerna i den kommun som skall leva med konsekvenserna av en eventuell etablering, dvs. invånarna i hela det nya Lovisa. Både Lovisa och Strömfors har nu, av rädsla för att helt bli utan en ny reaktor, garderat sig, och gett ett formellt positivt utlåtande både om Fortum och Fennovoima. Detta trots att vi vet att opinionerna är helt andra. Fortum har ett rätt starkt stöd i nejden, fr.a. i nuvarande Lovisa, men Fennovoima har inget stöd överhuvudtaget, annat än i Strömfors, och även det med knapp majoritet.

Det innebär att de tillståndsgivande myndigheterna, TEM och i sista hand statsrådet, som bas för sitt beslut har en totalt felaktig bild av invånarnas åsikter i förläggningskommunen, på ett sätt som inte är förenligt med avsikten i kärnenergilagen. Detta är ett missförhållande som under inga omständigheter kan accepteras. Vi är många beslutsfattare inom både Strömfors och Lovisa som skulle vilja besvära oss över beslutsgången, och skall också göra det, i form av en förvaltningsklagan, bara vi har den rätten. Men enligt vissa tolkningar har vi ingen besvärsrätt eftersom Lovisaborna enligt den tolkning TEM har gjort har besvärsrätt enbart ifråga om Fortumbeslutet och Strömforsborna besvärsrätt enbart ifråga om Fennovoimabeslutet – dvs. exakt det missförhållande vi önskar besvära oss emot!

En fullständig absurd situation som strider mot både sunt förnuft och elementär rättskänsla. Och det har säkert inte varit lagstiftarnas avsikt!

Lovisa 28.5.2009 Thomas Rosenberg Drottninggatan 28, 07900 Lovisa

Lausunto Fennovoima Oy:n suunnitellusta ydinvoimalahankkeesta Ruotsinpyhtään Gäddbergsössä, TEM:in kuulemistilaisuus Ruotsinpyhtään Ruukin työväentalolla 28.5.2009

Hyvät kuulijat

Me suomalaiset kerskailemme usein maailman parhaimmaksi väitetyllä ympäristölainsäädännöllämme. Ja onkin totta, että olemme lakiteitse turvanneet kansalaisille laajat mahdollisuudet vaikuttaa ympäristöömme vaikuttaviin kysymyksiin. Näin myös ydinvoiman suhteen. Tähän kuuluu ennen kaikkea YVA-laki sekä ydinenergialaki, jotka molemmat periaatteessa antavat meille mahdollisuuden tulla kuulluksi mahdollisten sijoituspäätösten yhteydessä.

Nyt olemme kuitenkin Loviisaseudulla täysin käsittämättömässä tilanteessa, mitä tulee mahdollisuuksiimme lausua omat mielipiteemme meitä uhkaavasta kahdesta ydinvoimahankkeesta, eli Fortumin Loviisan Hästholmenilla ja Fennovoiman Ruotsinpyhtään Gäddbergsöllä. Näin siksi, että valvova viranomainen, eli TEM, on tulkinnut kahta asiaan kuuluvaa ja keskenään ristiriidassa olevaa lakia tavalla joka sotii niin maaliasjärkeä kuin yleistä oikeudentajua vastaan.

Kuntajakolain 33 § mukaan lakkaavalla kunnalla, eli tässä tapauksessa Ruotsinpyhtäällä ja Loviisalla, ei ole toimivaltaa tehdä päätöksiä asiassa joka kuntajaon muututtua katsotaan kuuluvan uudelle kunnalle, eli uudelle Loviisalle. Samantapainen päätös sisältyy myös siihen fuusiosopimukseen jonka neljä fuusioituvaa kuntaa ovat keskenään solmineet, eli Loviisa, Pernaja, Liljendal ja Ruotsinpyhtää, jonka mukaan yksittäiset kunnat eivät saa tehdä päätöksiä jotka ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen. Uusien ydinreaktoreiden rakentaminen, tapahtui se sitten Ruotsinpyhtäällä tai Loviisassa, jos mikään on tällainen päätös. Ennen kuin rakentaminen on edes päässyt alkuun on uusi kunta jo toiminut useamman vuoden ajan, puhumattakaan siitä, että sen toiminta ja enne kaikkea sen vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen. Se, että kielletään kohta syntyvän kunnan asukkaita päättämästä asiasta on selvästi kuntajakolain vastaista.

Ydinenergialain 14 §ssä säädetään puolestaan, että sijaintikunnan ennen nk. pap-päätöstä on puoltava ydinlaitoksen rakentamista, eli annettava siihen suostumuksensa, kun naapurikunnilla on vain oikeus tulla asiassa kuulluksi. Lain tarkoitus on siten täysin yksiselitteinen, eli varmistaa, että sijaintikunnan asukkaat hyväksyvät kyseisen hankkeen, ja tarvittaessa esittää siitä vetonsa. Ongelma on vain, ettei ydinenergialaissa ole lainkaan huomioitu kuntakentällä tapahtuvia nopeita ja suuriakin muutoksia, kuten nyt on tapahtuu, mikä on selvä puute laissa. Tämä ei kuitenkaan estä noudattamasta kuntajakolain henkeä ja kirjainta, ja uuden kunnan pitämistä nimenomaan sinä yksikkönä jolla on asiassa puhevalta, eikä niitä kuntia jotka jo muutaman kuukauden kuluttua lakkaavat olemasta.

Tämä oli myös lähtökohtana sille eduskuntakyselylle jonka ryhmä RKP:n kansanedustajia teki 20.2.2009. Maaliskuun 11 päivänä päivätyssä vastauksessaan elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen toteaa ydinenergialain menevän kuntajakolain edelle, ja ettei järjestelytoimikunnalla voida sanoa olevan puhevaltaa ydinenergialain tarkoittamassa mielessä, ja että kysymys on sen verran kiireellinen, ettei voi jäädä odottamaan uuden kunnan hallinnon järjestäytymistä (mikä tapahtuu heti lokakuun kunnallisvaalien jälkeen!).

Ministeriön tulkinta kyseisistä laeista on kohtuuton ja käsittämätön, eikä asiaa ole tiettävästi kunnolla ja puolueettomasti edes juridisesti tarkasteltu. TEM:n tulkinnan mukaisesti juridisesti pätevä, ja ydinenergialain tarkoittama lausunto on siksi pyydetty vain nykyisiltä sijoituskunnilta, eli Ruotsinpyhtäältä ja Loviisalta. Tämän ohella on lausuntoja pyydetty myös naapurikunnilta, eli Fortumin kohdalla Ruotsinpyhtäältä, Lapinjärveltä, Liljendalilta, Pernajalta sekä Pyhtäältä, sekä tilapäiseltä järjestelytoimikunnalta. Ja Fennovoiman kohdalla Loviisalta, Lapinjärveltä, Liljendalilta, Pernajalta, Pyhtäältä, Elimäeltä sekä Anjalankoskelta, sekä tilapäiseltä järjestelytoimikunnalta.

Tämä on luonut tilanteen jossa päätökset kussakin valtuustossa eivät mitenkään anna oikeata kuvaa mielipiteistä siinä kunnassa jonka on elettävä mahdollisen sijoittamisen vaikutuksista, eli uusi Loviisa ja sen kaikki asukkaat. Sekä Loviisa että Ruotsinpyhtää ovat nyt molemmat, peläten joutuvansa täysin ilman uusia reaktoreita, antaneet muodollisesti positiivisen lausunnon sekä Fortumista että Fennovoimasta, vaikka tiedämme varmasti mielenpiteiden olevan aivan toisenlaiset. Fortumilla on toki alueella kannatusta, etenkin nykyisessä Loviisassa, mutta Fennovoimalla ei ole tukea lainkaan, paitsi Ruotsinpyhtäällä, ja sielläkin hyvin täpärällä enemmistöllä.

Tämä tarkoittaa, että lupaa myöntävillä viranomaisilla, eli TEM:illä ja viime kädessä valtioneuvostolla, päätöstensä pohjana on täysin virheellinen kuva asukkaiden mielipiteistä sijoituskunnassa, tavalla joka ei todellakaan ole sopusoinnussa ydinenergialain tarkoituksen kanssa, eli asukkaiden mielipiteiden huomioiminen.

Tämä on räikeä epäkohta jota ei mitenkään voi hyväksyä. Haluaisimme tehdä asiasta valituksen, ja aiomme sen tehdäkin, kunhan saamme selkoa siitä, onko meillä edes tarvittavaa valitusoikeutta. Eräiden tulkintojen mukaan meillä ei tätä oikeutta ole, sillä TEM:in tulkinnan mukaan loviisalaisilla on oikeus valittaa ainoastaan Fortumia koskevasta päätöksestä, ja Ruotsinpyhtääläisillä ainoastaan Fennovoimaa koskevasta päätöksestä – eli nimenomaan se epäkohta josta haluaisimme tehdä hallintomenettelyä koskevan valituksen.

Täysin järjetön tilanne joka sotii niin maalaisjärkeä kuin oikeudentajua vastaan. Ja tämä ei missään nimessä ole voinut olla lainsäätäjän tarkoitus!

Loviisassa 28.5.2009

Thomas Rosenberg Kuningattarenkatu 28, 07900 Loviisa

Loviisan olisi aikoja sitten pitänyt vaatia hintalappu sille, että ydinvoimala on leimannut historiallisgeopoliittiselta sijainniltaan arvokkaan, sekä luonnon, että rakennuskannaltaan kauniin ja viihtyisän merenrantakaupungin muualla kuin Loviisassa asuville ihmisille epäilyttäväksi paikaksi elää ja kasvattaa lapsiaan, sanoo Loviisan seudun vihreitten puheenjohtaja Sonja Ilvetsalo-Koskinen. Puheen nimi on Unikkopellot, hän jatkaa, koska ydinvoimapaikkakuntien ongelma ja tilanne on sama kuin oopiuminviljelijöillä - vaarallinen villjelykasvi, josta joku jossain käärii messevät tuotot, ei juurikaan hyödynnä köyhiä viljelijöitä, mutta kuitenkin sen verran, ettei sen viljelemistä voi lopettaa. Tilalle olisi saatava jokin muu kasvi, mutta mikä?

Sonja Ilvetsalo-Koskinen: Julkinen ydinvoimakeskustelu kuulostaa näin loviisalaisen atomivyöhykkeellä asuvan korvissa hyvinkin tutulta siltä osin, että uusi tai uudet ydinvoimalat tuntuvat olevan ratkaisu vähän kaikkeen.

Jos uusi ydinvoima on se pelastava messias, on ehkä syytä tarkastella lähemmin Loviisaa, kaupunkia, jolla on jo yli 30 vuoden kokemus kahdesta Fortumin ydinvoimalasta.

Ensinnäkin leimallista Loviisassa on ollut vuosikymmeniä jatkunut staattisuus. Ei ole ollut syytä etsiä uusia tapoja tehdä ja toimia. Innovatiivisuuteen ei ole ollut tarvetta satsata, sillä kaksi atomipönttöä on varmistanut ilman sen kummoisempia älyllisiä ponnisteluja Loviisalle hyvän perustoimentulon. Ajatus jähmeänä vain odotellaan jälleen uutta ydinvoimalarakennustyömaata, joka taas toisi edes hetkeksi kaivattua vipinää kaupunkikuvaan ja kulutuskulttuuriin.

Fortumin pöntöistä huolimatta Loviisa kuitenkin painii aivan samojen ongelmien kanssa kuin muutkin Suomen pikkupaikkakunnat, joissa ei ole ydinvoimaloita. Koulut ovat homeessa, terveyskeskuspäivystys on karannut kymmenien kilometrien päähän, väki vähenee ja vanhenee, on pulaa pätevistä opettajista, lääkäreistä jne.

Ydinvoima ei ole tiukkunut paikkakunnalle ylen määrin maitoa ja hunajaa, vaan suurimman hyödyn Fortumin voitokkaasta voimalasta ovat käärineet jotkut aivan muut tahot, ja nämä tahot eivät suinkaan asu ja elä Loviisassa.

Esimerkiksi samoihin aikoihin kun julkisuudessa äimisteltiin sitä, että Fortumin pääjohtaja saa enemmän palkkaa kuin yhdysvaltojen presidentti, Fortum perui voimalansa kesätyöpaikat loviisalaisilta nuorilta vedoten säästötarpeisiin.

Johtuen ydinvoimasta ja ydinvoima-leimasta Loviisalta on jäänyt kehittämättä ja hyödyntämättä omia loistavia valttejaan. Uusia uria etsivä luova-ajattelu on niin sanotusti sementissä, koska kaikki energia ja ajatustyö on hyörinyt joko olevan tai tulevan ydinvoiman ympärillä. Ydinvoiman, joka kuitenkin edustaa mennyttä teollista aikaa, vanhaa maailmaa ja sen vanhoja tapoja ratkaista ongelmia.

Onkin syytä kysyä, että haluaako Suomen valtiokin vajota energispolitiikassaan näköalattomaan staattisuuteen satsaamalla rahaa ja aivoenergiaa uusien ja uusiutuvien energiamuotojen sijaan ydinvoimaan? Haluaako Suomi ehdoin tahdoin rakennuttaa maailman kauneimpaan saaristoonsa lisää ydinvoimaa ja mahdollisia uusia ydinjätteiden loppusijoituspaikkoja? Haluaako Suomi tosiaan otsaansa atomipuistoleiman, leiman, joka taatusti ja lopullisesti ryvettää kuvan Suomesta houkuttelevana elinkeino-, matkailu -, ja vapaa-ajanviettomaana.

Loviisan esimerkiksi olisi aikoja sitten pitänyt vaatia hintalappu sille, että ydinvoimala on leimannut historiallisgeopoliittiselta sijainniltaan arvokkaan, sekä luonnon, että rakennuskannaltaan kauniin ja viihtyisän merenrantakaupungin muualla kuin Loviisassa asuville ihmisille epäilyttäväksi paikaksi elää ja kasvattaa lapsiaan.

Suurin osa ihmisistä – toisin kuin suurin osa loviisalaisista - kokee ydinvoimalan läheisyyden arveluttavana, vaikka ydinvoimalobbarit kuinka yrittäisivät heitä valistaa. Suurimmalle osalle väestöstä ei ensimmäisenä tule mieleen muuttaa ydinvoimapaikkakunnalle perustamaan perhettä ja synnyttämään lapsia, koska ydinvoima yksinkertaisesti pelottaa. Todellisuus kun usein on sitä, miltä se tuntuu.

Onko myöskään takeita siitä, ettei Suomelle käy kuten Loviisalle, että ne ydinvoiman muhkeimmat, ne todelliset voitot karkaavatkin jonnekin aivan muualle kuin Suomeen? Kuka takaa sen, ettei Suomelle käy kuten eurajokelaisille, joille luvattiin työpaikkoja uudelta TVO:n ydinvoimalarakennustyömaalta, mutta todellisuudessa työt menivätkin enimmäkseen muista maista tulleelle siirtotyövoimalle.

Eikö juuri nyt, globaalin taantuman uhatessa syventyä lamaksi, olisi aika etsiä uusia tapoja toimia ja ratkaista ongelmia vanhojen tapojen sijaan. Isojen tehtaitten sulkiessa oviaan olemme samojen kysymyksien edessä kuin vanhat eurooppalaiset teollisuusmaat ennen meitä, eli mitä tehdä työkseen kun ei enää ole sitä tehdasta jonne sukupolvi toisensa perään mentiin töihin.

Nämä ovat uusia, tämän ajan haasteita, joihin vastataksemme tarvitsemme tuoreita innovaatioita ja elinkeinollista ketteryyttä. Missään nimessä emme kaipaa jähmeää staattisuutta. Siksi ei ole viisasta vastata uuden ajan haasteisiin vanhoilla vastauksilla, ja lisäydinvoiman rakentaminen on vanha vastaus.

On myös aika kyseenalaistaa, että onko meillä länsimailla edes globaalista oikeutta jatkuvasti tuottaa lisää energiaa hinnalla millä hyvänsä saadaksemme lisää tuotantoa ja tavaraa kulutettavaksi. Eikö länsimailla olisi juuri nyt jopa moraalinen velvollisuus oppia ja keksiä keinoja säästää energiaa, luontoa ja sitä kautta myös ihmistä. Me kansalaiset olemme siihen jo valmiita, onko teollisuus ja globaali pääoma? Näyttää ja pahasti kuulostaa siltä, että ei.

Sonja Ilvetsalo-Koskinen

Loviisa Liike

Loviisan seudun vihreitten puheenjohtaja

puh 040 354 7073

sonja.ilvetsalo-ät-sulo.fi

Thomas Rosenberg, rkp:n valtuutettu, Loviisa: Muutama tarkennus viime viikolla Loviisan kaupunginvaltuustossa käsitellystä Hästholmenin asemakaavasta. Sen taustalla on, kuten valmistelussa todetaan: ”tarkoitus rakentaa alueelle kolmas ydinvoimalaitosyksikkö”. Valtuustossa kuusi äänesti vastaan ja 21 puolesta. Vastaan äänesti viisi yhdeksästä rkp:läisestä (Alm, Hellner, Rosenberg, Wahlroos ja Åminne) sekä ainut vihreä (Ilvetsalo-Koskinen). Moni ehkä kysyy, miksi haluamme tällä tavoin vaikeuttaa Fortumin toimintaa? Syyt olivat, ainakin minun kohdallani, sekä periaattelliset että muodolliset. Mitä ydinvoimaan yleensä tulee, mielipiteet rkp:n piirissä ovat aina jakaantuneet, niin nytkin. Itse asiassa ydinvoimakriittisyys on uudessa valtuustoryhmässä jopa aiempaa vahvempaa. Monille meistä oli johdonmukaista äänestää kaavamuutosta vastaan, jonka nimenomaisena tarkoituksena on lisäydinvoiman rakentaminen. Loviisan olisi korkea aika, kuten valtuustosalissa totesin, siirtyä ydinvoiman jälkeiseen ja ekologisesti kestävämpään aikaan, eikä pidentää sitä. Tälle löytyy myös tärkeä muodollinen peruste, vaikka en tullut sitä valtuustosalissa maininneeksi. Kaikki päätökset jotka liittyvät ydinvoiman lisärakentamiseen Loviisanseudulla ovat luonnollisesti asioita joista uuden suurkunnan luottamushenkilöiden tulisi päättää, niiden seuraukset kun koskevat meitä kaikkia, useiksi vuosikymmeniksi eteenpäin. Mitä ilmeisimmin tästä ollaan, ainakin periaattellisella tasolla, seudullamme varsin yksimielisiä. Vrt. esim. Loviisan Sanomien ja Östra Nylandin erinomaisiin selvityksiin ennen vaaleja. Tätä asianlaitaa ei muuta miksikään se, että työ- ja elinkeinoministeriö TEM tietojen mukaan jo tämän vuoden aikana pyytää Ruotsinpyhtään kunnalta lausuntoa Fennovoiman nk. pap-hakemuksesta (periaatepäätöshakemus), kuten myös Loviisan kaupungilta koskien Fortumin vastaavaa (toistaiseksi ei vielä lähetettyä) hakemusta. Niin Ruotsinpyhtäällä kun Loviisallakaan ei kaiken järjen mukaan ole moraalista oikeutta päättää asioista jotka koskevat kaikkia suurkunnan asukkaita. Tämä koskee luonnollisesti myös kaikkia niitä kaavapäätöksiä jotka tekevät lisärakentamisen mahdolliseksi. Ylivoimainen enemmistö Loviisanseudun asukkaista asettunee kahdesta sijoitusvaihtoehdosta Hästholmenin kannalle. Kaikki siihen liittyvät päätökset on kuitenkin ehdottomasti jätettävä uuden suurkunnan päätettäväksi, eikä tehdä päätöksiä jotka jäävät muiden kannettaviksi. Tiettävästi asiantuntijoiden kesken vallitsee vielä epäselvyyttä siitä minkä lain mukaan mennään, mutta moraalisesti asia on päivänselvä; näistä asioista päättää uusi Loviisa, eivätkä nykyiset saattovaltuustot. (Loviisan Sanomat 30.1.2009)

Thomas Rosenberg, fullmäktigeledamot för sfp, Lovisa: Några förtydliganden gällande behandlingen av Hästholmens detaljplan på senaste stadsfullmäktigemöte i Lovisa, speciellt som vi inte kunnat läsa om saken i ÖN. Orsaken till den föreslagna ändringen av detaljplanen är, som det står i beredningen, ”att Fortum har som avsikt att bygga en tredje kärnkraftsenhet på området”. I fullmäktige föll rösterna 6 mot och 21 för. Mot röstade 5 av 9 sfp:are (Alm, Hellner, Rosenberg, Wahlroos och Åminne) och den enda gröna (Ilvetsalo-Koskinen). Många frågar sig kanske varför vi som röstade emot vill försvåra Fortums verksamhet? Motiven var både principiella och formella. Vad gäller kärnkraft i allmänhet har åsikterna inom sfp-gruppen alltid varit delade, så även nu. I själva verket kan man säga att de kärnkraftskritiska attityderna i den nya gruppen rentav är starkare än förut. För många av oss var det därför av rent principiella skäl naturligt att rösta emot en planeändring uttryckligen avsedd att underlätta en utbyggnad. Det är, som jag konstaterade i fullmäktigesalen, dags för Lovisa att inrikta sig på en tid efter kärnkraften, och inte ytterligare förlänga något som inte är ekologiskt hållbart. Det finns emellertid också en viktig formell motivering, även om jag inte kom att nämna den i fullmäktigesalen. Alla beslut som gäller en utbyggnad av kärnkraften i Lovisanejden borde givetvis tas av beslutsfattarna i den nya storkommunen eftersom konsekvenserna av så stora etableringsbeslut berör oss alla, för åtskilliga decennier framåt. Att så rent principiellt är fallet tycks det råda relativt stor enighet om. Detta ändras inte av att arbets- och näringslivsministeriet TEM enligt uppgift redan i år kommer att inbegära ett utlåtande av Strömfors kommun rörande Fennovoimas s.k. pap-ansökan (periaatepäätöshakemus), liksom också av Lovisa rörande Fortums motsvarande ansökan (ännu oinlämnad). Varken Strömfors eller Lovisa har ju moralisk rätt att fatta några avgörande beslut i en fråga som berör oss alla. Hit hör rimligtvis också de planebeslut som jämnar vägen för en eventuell etablering. Visserligen torde den övervägande majoriteten av invånarna i Lovisanejden i valet mellan de två planerade kärnkraftsprojekten klart föredra Hästholmsalternativet. Hur det slutligen blir med den saken bör emellertid överlämnas åt beslutsfattarna i den nya storkommunen, och inte förekommas i de kommuner som redan om elva månader går till historien. (Östra Nyland 29.1.2009)

Adressi:

Monikansalliset kaivosyhtiöt ovat jättäneet uraanikaivoshakemuksia Rovaniemellä, Ranualla, Ylitorniossa, Tervolassa, Sallassa ja Kuusamossa sijaitsevista alueista.

Uraanikaivostoiminta jättää louhintapaikalle suuren määrän radioaktiivista jätettä, joka on eristettävä luonnosta pitkälle tulevaisuuteen.

Nykyaikaistenkin uraanikaivosten jätevarastoista on päässyt vuotamaan radioaktiivisia aineita ympäristöön jo niiden toiminta-aikana.

Me allekirjoittaneet emme halua uraanikaivoksia Lappiin.

Haluamme säilyttää Lapin vesistöt puhtaina myös tuleville sukupolville.

Adressin voi allekirjoittaa osoitteessa:

http://www.uraanivoima.com/adressi/

Huom! Allekirjoituksen jälkeen, muistathan aktivoida nimesi varmentamalla sen sähköpostistasi. Kun olet painanut "Osallistu" -nappia, sinulle lähetetään sähköpostina varmennusviesti, joka sinun on kuitattava - vasta tämän jälkeen nimesi tulee listaan.

Kiitos osallistumisestasi!

Lappilaiset Uraanivoimaa Vastaan -kansanliike