Loviisa-liike

New Yorkin tiedeakatemian mukaan ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota Itä-Eurooppalaisiin tutkimuksiin Tshernobylin vaikutuksista vaikka yritykset muun muassa Yhdysvallat, haluavat rakentaa lisää ydinreaktoreita ja pidentää ikääntyneiden voimaloiden toiminta-aikaa.

Akatemia totesi tiedotteessaan: "Kansainvälisen atomienergiajärjestö IAEA:n sekä YK:n elimissä käydyssä keskustelussa (esim. Chernobyl Forumin raporteista) on päädytty virheellisiin arvioihin, koska Itä-Euroopan tieteellisessä kirjallisuudessa esitetyt arviot on suurelta osin jätetty huomiotta tai niiden merkitystä on vähetelty."

Suomen Säteilyturvakeskuksen STUK:in Jukka Laaksonen kirjoitti puolestaan Helsingin Sanomissa 7.4.2010:

Tshernobylin onnettomuus vuonna 1986 on ainoa ydinvoimalaitosonnettomuus, joka on aiheuttanut ympäristössään poikkeuksellisen säteilytilanteen. Kukaan ihminen ympäristössä ei sairastunut heti, mutta muutaman vuoden kuluttua alkoi ilmaantua lasten kilpirauhassyöpiä, jotka aivan ilmeisesti johtuivat säteilystä.

Sairastuneista paristatuhannesta lapsesta 17 on myöhemmin kuollut syöpään.

Muita säteilyn aiheuttamia terveyshaittoja ei ole todettu eniten altistuneiden kolmen miljoonan ihmisen joukossa, mutta säteilyn ennustetaan ajan mittaan aiheuttavan tuhansia syöpiä. Niitä ei voida erottaa sadoistatuhansista muista syöpätapauksista samassa ihmisryhmässä.

Uuden julkaisun tiedot:

Chernobyl: Consequences of the Catastrophe for People and the Environment. Written by Alexey V. Yablokov (Center for Russian Environmental Policy, Moscow, Russia), Vassily B. Nesterenko, and Alexey V. Nesterenko (Institute of Radiation Safety, Minsk, Belarus). Consulting Editor Janette D. Sherman-Nevinger (Environmental Institute, Western Michigan University, Kalamazoo, Michigan). Annals of the New York Academy of Sciences Volume 1181, December 2009. 335 Pages. (http://www.nyas.org/Publications/Annals/Detail.aspx?cid=f3f3bd16-51ba-4d7b-a086-753f44b3bfc1 )

Environmental News-uutispalvelun artikkeli aiheesta englanniksi, kts.  http://www.ens-newswire.com/ens/apr2010/2010-04-26-01.html

Thomas Rosenberg i Hufvudstadsbladet 1.4.2010:

Vid Svenska social- och kommunalhögskolan igångsattes vid årsskiftet ett forskningsprojekt finansierat av Finlands Akademi, kallat Power Shifts in Agenda Settings, förkortat POSH. Bakom det kryptiska namnet döljer sig ett intressant projekt lett av professor Helena Blomberg-Kroll, där man analyserar den allt större klyftan mellan medborgaropinionen och eliten – närmast utgående från iakttagelsen att den senare alltmer fjärmas från den förra.

Ett aktuellt exempel på vad det konkret kan innebära ser vi i det kärnkraftsbeslut som man nu rustar sig för inom riksdag och regering. Ser man på diskussionen i offentligheten, t.ex. partiledare emellan, handlar det enbart om antalet nya reaktorer. Inte alls om vi överhuvudtaget vill ha, eller ens behöver, flera. Och det samtidigt som folkets flertal, gång på gång, i opinionsmätningar relativt entydigt svarar att de inte alls vill ha några nya reaktorer. Senast i den mätning som offentliggjordes häromdagen, på beställning av Yle.

Har det alltså ingen betydelse vad medborgarna anser? Att riksdagsledamöterna länge varit utsatta för målmedveten lobbning är ingen nyhet, men helt lomhörda inför sin väljarkår har de väl inte blivit? Ännu mer förvånande är det att så många förnuftiga journalister också gripits av den kärnteknologiska euforin. Låt mig nämna två finlandssvenska exempel. En ledarskribent i Vbl argumenterade nyligen för att uranbrytning också i vårt land är helt OK, i konsekvens med den kärnkraftspolicy vi gått in för. Och i ett ledarstick i Hbl häromdagen (12.3.), kring slutförvaring av kärnavfall, var kontentan att det kanske ändå är bättre att Finland tar emot också andra länders kärnavfall eftersom vi tydligen gör det bättre och säkrare än andra. Det är så man baxnar. Samma kollektiva kärnkraftseufori, eller snarare kanske -panik, har gripit omkring sig också på de tilltänkta kärnkraftsorterna, bland dem Lovisa. Delegationer från de olika partierna härstädes har i elfte timmen formligen snavat över varandra i maktens trappor, och alla med samma budskap: Lovisa dör utan kärnkraft! Och vi står alla som en man bakom Fortums tillbyggnad!

Bägge påståendena är ju, om inte lögn, så åtminstone tämligen överdrivna. Vad den förestående döden beträffar är det bara att se i backspegeln. Mer än trettio år av kärnkraftsdrift har minsann inte eliminerat stadens ekonomiska problem, än mindre arbetslösheten. Och vad enigheten beträffar existerar den helt enkelt inte. Inte bland de förtroendevalda, och ännu mindre bland invånarna i den nya kommunen. Men nu gäller det alltså att visa upp en enig fasad, och ve de fanflyktingar som opponerar sig!

Skräckscenariot tycks vara att Hästholmen blir ett mausoleum. Men det har vi faktiskt framför oss ändå. Och ju förr, dess bättre. Men enklast är det givetvis att förtränga den tråkigheten. För att inte tala om den kostsamma och besvärliga nedmonteringen av de uttjänta reaktorerna. Bättre att sluta ögonen och bygga nytt i stället. Och skjuta upp obehagligheterna till kommande beslutsfattare.

Lovisarörelsen den 23.3.2010 :

Vi står inför det avgörande beslutet om en eventuell utbyggnad av kärnkraften i Finland. Det pågår ett intensivt lobbningsarbete, också från Lovisa, med budskapet om att hela nejden stöder Fortums planer på att bygga en ny jättereaktor på Hästholmen. Men så är inte fallet. En betydande del av Lovisaborna är övertygade om att en ytterligare utbyggnad av kärnkraften inte alls är någon bra lösning. Av tradition har stödet för Fortum varit stort i den gamla staden Lovisa, liksom det brukar vara på kärnkraftsorter. Men efter sammanslagningen med landsortskommunerna Liljendal, Strömfors och Pernå har andelen som understöder en utbyggnad kraftigt minskat. Trots det har kärnkraftsprojektet målmedvetet drivits framåt av närings- och industriministeriet. Direkt fräckt, och förmodligen lagstridigt, var det att helt förbise den lagliga rätt som den nya kommunen har att uttala sig i frågan, och i stället tvinga den gamla staden Lovisa att avge utlåtande. Ett förfarande som ännu borde prövas i EU-domstolen.

Bland kommunalpolitiker i Lovisa finns det en utbredd uppfattning enligt vilken staden dör utan en tillbyggnad. Så är det givetvis inte, vilket man lätt kan konstatera om man ser i backspegeln: varken byggandet av de nuvarande reaktorerna eller driften har räddat stadens ekonomi, tvärtom.

En hållbar utveckling för Lovisa förutsätter att staden bygger sin framtid på flera ben. De ständiga spekulationerna om det stora lyftet lamslår förmågan att tänka i nya banor.

Erfarenheterna från TVO:s pågående nybygge på Olkiluoto talar också sitt tydliga språk: den flesta byggnadsarbetarna kommer i dag från andra länder, vilket gör att den sysselsättande effekten lokalt och regionalt är mycket begränsad.

En förlängning av kärnkraftsepoken och ett fortsatt beroende av Fortum innebär att Lovisas strukturella problem fortsätter långt in i framtiden. För att inte tala om alla övriga problem som kärnkraften för med sig, såsom kylvattnet och mellanlagringen av det synnerligen farliga använda kärnbränslet. Och med mångdubblingen av reaktoreffekten mångdubblas också dessa problem.

Majoriteten av Finlands folk anser att det inte behövs flera kärnkraftverk. Det bör landets riksdag och regering respektera. Och med mer än 30-årig erfarenhet av kärnkraft i Lovisa kan vi konstatera att staden mår bäst av att Fortum inte bygger till. De nuvarande driftstillstånden är i kraft ännu två decennier, och under den tiden mår staden enbart bra av att vänja sig av med beroendet. Många är livrädda för att Hästholmen blir ett mausoleum. Men det har vi ändå framför oss. Och ju förr, dess bättre.                                 Lovisarörelsen den 23.3.2010      

Kysely: Liki puolet vastustaa lisäydinvoimaa, kolmelle luvalle olematon kannatus ( Aamulehti 12.3.2010 )

Eduskunta kallistuu yhden voimalan kannalle. Pekka Ravi, kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja: Ydinvoimamyönteisen kokoomuksen äänestäjistä vain 14 prosenttia kannattaa luvan myöntämistä kaikille kolmelle hakijalle. Kannattaako kokoomuksen ajaa kolmea lupaa? (Pohjolan Sanomat 12.3.2010.)

Kävin kuuntelemassa ydinvoimasta saatua infotilaisuutta ja voin sanoa, että aloin voida pahoin. Virtauma, joka lauhdevesistä lähtee on kolmen Simojoen virtauman suuruinen. Voitte laskea siitä itse sen vaikutukset rakkaalle Perämerellemme.

"Ajattele, saat kalastaa ongella koko talven!" saattaa joku nyt huudahtaa. Mutta kalastaisitko itse ydinvoimalan laskualtaassa? Vastaapa rehellisesti itsellesi.

Pentti Honkanen (Pohjolan Sanomat 13.3.2010)

Thomas Rosenberg ja / och Kim Wahlroos:

Ala-arvoista tuomarintyötä KHO:lta

Viikko sitten, eli 26.2.2010, Korkein hallinto-oikeus antoi hylkäävän päätöksensä ydinvoiman päätösprosessiin liittyvästä valituksesta. Esteet valtioneuvoston ja eduskunnan ydinvoimapäätökselle on siten raivattu pois. Allekirjoittaneet valituksen tekijät haluamme kyseenalaistaa tapaa, jolla oikeuslaitoksemme on näitä esteita raivannut. Muodollinen valitusperuste oli itsestäänselvä. Kunnallisjakolain mukaan kohta lakkautettavilla kunnilla ei ole oikeutta tehdä suuria, uutta kuntaa koskevia päätöksiä. Vuodenvaihteessa alueen neljä kuntaa, Loviisa, Ruotsinpyhtää, Liljendal ja Pernaja, yhdistyivät yhdeksi kunnaksi, jota edelsi ylimääräiset kunnallisvaalit lokakuussa 2009. Päätökset uusista ydinvoimaloista olisi ilman muuta pitänyt siirtää uuden kunnan ratkaistaviksi. Näin ei kuitenkaan tapahtunut vaan Työ- ja elinkeinoministeriö pakotti kunnat tiukempaan aikatauluun.

Menettelytavan kohtuuttomuuden totesi myös ryhmä rkp:n kansanedustajia eduskuntakyselyllään 20.2.2009, johon elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen vastasi 11.3.2009. Hän perusteli aikataulua kiireellisyydellä, joka pakotti ministeriön sivuuttamaan kuntajakolain 33 pykälää, jonka mukaan kohta lakkautettava kunta ”ei sen jälkeen kun kuntajaon muutoksesta on määrätty, saa päättää asioista, joiden on katsottava kuntajaon muututtua kuuluvan toisen kunnan viranomaiselle ja jotka voidaan sille siirtää.”

Pelastava oljenkorsi oli viitata perusteluun, joka sisältyi hallituksen esitykseen kuntajakolain muutoksesta (HE 135/1997 vp). Siinä todetaan, että ”esimerkiksi kiireelliset ja määräaikana suoritettavat tehtävät olisi lakkaavan tai supistuvan kunnan viranomaisen vielä tehtävä". Pekkarinen jatkaa: ”Periaatepäätöshakemuksesta annettavaa kunnan lausuntoa voidaan pitää tällaisena kiireellisenä ja määräaikaan sidottuna tehtävänä, joka ei voi jäädä odottamaan uuden kunnan hallinnon järjestäytymistä.”

Liittyikö tapaukseen lainsäätäjän tarkoittamaa poikkeuksellista kiireellisyyttä? Meidän mielestämme ei. Mikään ei pakottanut ministeriötä kiirehtimään – paitsi pyrkimys saada ydinvoimayhtiöille myönteiset päätökset. Olihan varsin tunnettua, että Fennovoimalla oli kannatusta lähinnä Ruotsinpyhtäällä ja Fortumilla vankin kannatus vanhassa Loviisassa. Siten loukaten sijoituskunnan, eli nykyisen Loviisan, asukkaiden niin kuntajakolain kuin ydinenergialain mukaisia oikeuksia. Kuten myös uusien kuntanaapurien oikeutta lausua asiasta mielipiteensä. Hylkäävässä päätöksessän Helsingin hallinto-oikeus (18.12.2009, 09/1139/2) ei antanut näille näkökohdille minkäänlaista arvoa. Nyt KHO edelleen vahvisti tämän. Merkillistä kyllä KHO ei esitä minkäänlaisia sisällöllisiä perusteluja päätökselleen. Merkillistä siksi, että jatkovalituksessamme esitimme uusia ja periaatteellisesti painavia perusteluja. KHO teki nimittäin 27.8.2009 ennakkopäätöksen tapauksessa joka sekin koski lakkautettavan kunnan toimivaltaa (KHO:2009:77) – päätyen aivan toisenlaiseen ratkaisuun.

Se, että KHO päättää eri tavoin kahdessa vastaavanlaisessa tapauksessa on huomionarvoista. Vielä huomionarvoisempaa on kuitenkin, ettei KHO millään lailla viittaa aiempaan ennakkopäätökseensä, saati perustelee miksi päätökset eroavat toisistaan. Tämä on tuomioistuinten perustelupakon tietoista välttämistä. Jo vanhoissa Olaus Petrin ohjeissa (nro 35) todetaan: ”Jokaisella tuomiolla pitää olla selvät perusteet ja todistukset tukena, sillä tuomari älköön mitään tuomitko muutoin kuin perusteiden ja todistusten mukaan.”

Mikä toisessa tapauksessa pakotti kiireellisyyteen ja toisessa ei? Siihen kumpikaan oikeustaso ei anna vastausta ja sen niiden olisi pitänyt tehdä, olihan asiaan liittyvä kiireellisyys ainoa kunnallisjakolain 33 § ohittamisen peruste. Se, että alempi hallinto-oikeus antoi tarkoituksenmukaisuusnäkökohtien vaikuttaa päätökseensä ei ollut yllättävää, mutta odotimme ylimmältä oikeusviranomaiseltamme toisenlaista ja oikeudellisesti perustellumpaa kohtelua.

Thomas Rosenberg ja Kim Wahlroos

Loviisa

Undermåligt domararbete av HFD

För en vecka sedan, den 26.2.2010, förkastade Högsta förvaltningsdomstolen besvären över kärnkraftsbesluten i Lovisa och Strömfors senaste sommar. De sista hindren för det länge väntade kärnkraftbeslutet i riksdag och regering har därmed röjts ur vägen. Men vi vågar påstå att det skett på ett sätt som inte tål juridisk granskning. Den formella besvärsgrunden var självklar. Enligt kommunindelningslagen har kommuner som snart skall upplösas inte rätt att fatta större beslut med konsekvenser för den nya kommunen. Bara några månader efter att utlåtandena skulle avges fusionerades Lovisa, Strömfors, Pernå och Liljendal till en storkommun, vilket föregicks av extra kommunalval i oktober 2009. Besluten om nya kärnkraftverk borde helt klart ha överskjutits till den nya kommunen. Så skedde emellertid inte utan Arbets- och näringsministeriet tvingade fram en snabbare tidtabell.

Det uppenbart orimliga i detta påpekades också av en grupp sfp-riksdagsledamöter i ett spörsmål 20.2.2009, som besvarades 11.3. av näringsminister Mauri Pekkarinen. Hans motivering var att ärendet brådskade, vilket motiverade att man frångick kommunindelningslagens 33 §, vars syfte är att ”hindra att myndigheterna i en berörd kommun som upplöses eller minskar träffar sådana avgöranden som kan anses ankomma på den nya kommunens myndigheter”. Halmstrået var att hänvisa till den motivering som ingick i regeringens proposition då kommunindelningslagen reviderades (RP 135/1997 rd). Där konstateras att undantag kan ske, ”exempelvis för uppgifter som är brådskande och skall fullgöras inom utsatt tid”. Och Pekkarinen fortsätter: ”En kommuns utlåtande om en ansökan om principbeslut kan betraktas som en sådan uppgift som är brådskande och som ska fullgöras inom utsatt tid, och som inte kan vänta på att den nya kommunens förvaltning hinner organisera sig.”

Men förelåg det alls en sådan brådska? Vårt svar är nej. Det fanns ingenting som motiverade ministeriets tidtabell – annat än att ambitionen att försäkra sig om positiva beslut, dvs. att låta enbart Strömfors säga sitt om Fennovoima, och enbart Lovisa om Fortum. Därmed kränkande den rätt som invånarna i förläggningskommunen, dvs. nuvarande Lovisa, har enligt kommunindelningslagen och kärnenergilagens 12 och 14 §. Liksom alla de nya grannkommunernas rätt att uttala sig. Det var ju allom bekant att Fennovoima hade understöd närmast i Strömfors, och att Fortums starkaste understöd fanns i gamla Lovisa.

I sitt beslut (18.12.2009, nr 09/1139/2) tillmätte Helsingfors förvaltningsdomstol dessa synpunkter inget värde. Och nu har HFD bekräftat detta. Märkligt nog framför man inte några som helst substantiella motiveringar för sitt beslut, trots att vi i vårt fortsatta besvär kom med nya och principiellt viktiga argument. HFD fattade nämligen så nyligen som i augusti 2009 ett beslut (HFD:2009:77) som också det gällde behörigheten hos en kommun som skall upplösas. I detta prejudicerande fall beslöt HFD emellertid på helt motsatt sätt.

Att HFD i två likartade fall dömer på olika sätt är anmärkningsvärt. Ännu märkligare är att man inte alls hänvisar till sitt tidigare prejudikat, än mindre motiverar varför resonemangen i det ena fallet inte är tillämpliga i det andra. Det är att medvetet nonchalera domstolens skyldighet att motivera sina beslut. Redan Olaus Petri domarregler vet att ”All dom skall befästas med uppenbara skäl och bevis, ty domaren skall intet döma utan efter skäl och bevis.” (nr 35)

Vad som i det ena fallet dikterade brådskan men inte i det andra framgår inte av domslutet. Och den frågan borde ha besvarats eftersom uttryckligen brådskan var den faktor som anförs som motiv för att åsidosätta kommunallagens 33 §.

Att den lägre förvaltningsdomstolen uppenbarligen lät ändamålsenlighetssynpunkter påverka utfallet var inte överraskande, men vi hade ändå trott att HFD skulle förhålla sig till ärendet på ett annat och juridiskt mer motiverat sätt.

Thomas Rosenberg och Kim Wahlroos

Lovisa

Ydinreaktioita-blogissaan 10.2.2010 julkaisemassaan kirjoituksessa Onkohan tätä tutkittu ollenkaan?, Fennovoiman ydintekniikkajohtaja Juhani Hyvärinen arvostelee Suomessa (mm. Loviisassa) äskettäin vieraillutta prof. Gordon Edwardsia. "Aivan erityisesti hämmästyin, kun professori useaan otteeseen avoimesti tiedusteli, onko Suomessa ollenkaan tutkittu käytetyn polttoaineen loppusijoitusta. Jo muutaman minuutin googlailu, vakavamielisestä tiedonhausta puhumattakaan, olisi tuonut vastauksen", Hyvärinen kirjoittaa.

Gordon Edvards vastaa:

Juhani Hyvärinen mainitsee blogissaan, että häntä kiinnosti minun näkemykseni ydinvoimasta ja ydinjätteistä, kun vierailin Suomessa - mutta silti hän ei koskaan käynyt luennoillani, ei järjestänyt tapaamista kanssani eikä ottanut minuun yhteyttä palattuani Kanadaan. Olisi ollut niin helppo tavata. Minulla oli esimerkiksi ystävällinen ja hyödyllinen tilaisuus viranomaisten kanssa Fortumin voimalassa Loviisassa.

Ilmeisestikään Mr. Hyvärinen ei ole halunnut seurata jo lukiossa opetettua menettelytapaa, jonka mukaan ensin tarkistetaan faktat luotettavista lähteistä ja vasta sitten esitetään väitteitä julkisuudessa.

Mr. Hyvärinen on selvästi saanut väärää tietoa, koska hänen mukaansa kysyin moneen kertaan, onko Suomessa tutkittu kysymystä ydinjätteistä. En tehnyt tuota kysymystä yhtä ainoaa kertaa. Tiedän erinomaisen hyvin Suomen ilmoittaneen muulle maailmalle, että Olkiluodon kallioperässä on sellainen loppusijoituspaikka, joka on valmis vastaanottamaan ydinjätettä ja säilömään sen siellä pysyvästi ja turvallisesti ikuisuuksiin.

Mutta varmaankin Mr. Hyvärinen tietää, ettei ole käytössä mitään tieteellistä metodologiaa, jonka avulla voitaisiin todistaa, että tiettyyn paikkaan säilötty radioaktiivinen jäte myös pysyisi siellä seuraavat miljoona vuotta. Tutkijat, jotka niin väittävät, ovat hylänneet tieteen jonkin sellaisen lähes uskonnollisen näkemyksen vuoksi, että luonto - suuri kierrättäjä - ei koskaan onnistu hajottamaan tuota jätettä takaisin ympäristöön.

Suuri nobelisti, ruotsalainen fyysikko Hannes Alfven, kirjoitti juuri tästä ongelmasta 1972. Hänen sanansa pätevät yhä tänään: "Ei voida väittää, että ongelma on ratkaistu vain viittaamalla niihin kaikkiin yrityksiin, joita on tehty sen ratkaisemiseksi."

Ehkäpä Mr. Hyvärinen voisi selittää, miksi Yhdysvallat on kahdeksan kertaa yrittänyt järjestää korkea-aktiivisille ydinjätteille loppuvarastoa kallioperästä ja kahdeksan kertaa epäonnistunut näissä yrityksissään? Ehkäpä Mr. Hyvärinen voisi myös selittää, miksi Saksassa on nyt myönnetty, että oli paha erehdys hyväksyä Assenin suolaesiintymä korkea-aktiivisen jätteen loppusijoituspaikaksi?

Tiedän varsin hyvin, että suomalaiset insinöörit ovat saaneet suuria aikaan ja että heidän tasonsa on poikkeuksellisen korkea, mutta onko Suomi tosiaan ainoa maa maailmassa, joka ei voi erehtyä korkea-aktiivisen radioaktiivisen jätteen nk. "käsittelyssä" ? Jos suomalaiset asiantuntijat eivät edes voi tarkasti ennustaa Olkiluodossa rakennettavan uuden reaktorin kustannuksia tai valmistumisajankohtaa, kuinka kummassa he pystyvät näkemään vuosimiljoonan takaiseen tulevaisuuteen?

Helmikuun 14. päivänä ruotsalainen aikakauslehti Ny Teknik raportoi, että Ruotsin ydinjäteneuvosto (Kärnavfallsrådet) ei nykyään suosittele lopullista korkea-aktiivisen ydinjätteen varastointia vaan esittää, että tämän jätteen pitäisi olla saavutettavissa. Ovatko suomalaiset insinöörit kiinnittäneet huomiota tähän raporttiin? Toivon, että ovat.

Voiko Fennovoima antaa meille edes yhden esimerkin sellaisesta tapauksesta, jossa ihmiskunta olisi onnistuneesti ratkaissut pysyvästi myrkyllisen materiaalin käsittelyn? Ei, sitä se ei voi.

Kun kerran sellaisia esimerkkejä ei ole eikä myöskään mitään tieteellistä määrittelyä sanalle "käsittely", yhdyn California Energy Resources and Conservation-komitean näkemykseen: "Liioiteltu optimismi ydinjätteiden turvallisen käsittelyn mahdollisuuksista, on saanut ydinvoiman kannattajat ohittamaan tieteellisen todistusaineiston tämän käsittelyn salakareista. Tässä meillä on asian ydin --- että tieteellistä evidenssiä on punnittava insinöörien euforiaa vasten."

Olisin mitä tyytyväisin, jos saisin keskustella Mr. Hyvärisen kanssa tästä ja muista ydinvoimaan liittyvistä aiheista. Hän voi kaikin mokomin soittaa tai kirjoittaa minulle. Sähköpostiosoitteeni on ccnr@web.ca.

(Suomennos Leena Krohn)

Äänestä ydinvoima historiaan -kampanja käynnistyi tänään 1.2.2010. Kampanja lähtee käyntiin 17 paikkakunnalla. Loviisassa keräsimme viitisenkymmentä äänestyssitoumusta torilla n. klo 12-14. (Lue kampanjaesite.)

PÅ SVENSKA

Suomen luonnonsuojeluliitto, Luonto-Liitto, Greenpeace, Maan ystävät ja Natur och Miljö ovat tänään aloittaneet laajan kampanjan lisäydinvoiman torjumiseksi. Kampanjassa suomalaiset sitoutuvat äänestämään ensi eduskuntavaaleissa 2011 kansanedustajaa, joka äänestää eduskunnassa ydinvoiman lisärakentamista vastaan. Kampanja jatkuu eduskunnan ydinvoimaäänestykseen asti.

- Ydinvoiman lisärakentaminen merkitsisi ydinsähkön mittavaa vientiä ulkomaille, ydinjäteongelman paisumista ja Olkiluoto 3:n virheiden toistamista. Kansanedustajien on hylättävä hakemukset ydinvoiman lisärakentamisesta ja suunnattava huomio bioenergiaan, tuulivoimaan, matalaenergiarakentamiseen ja muihin turvallisiin ja tehokkaisiin energiaratkaisuihin, Greenpeacen energiavastaava Lauri Myllyvirta kiteyttää kampanjan viestin.

Äänestyssitoumusten keruu aloitetaan samaan aikaan 17 paikkakunnalla: Helsingissä, Joensuussa, Jyväskylässä, Kajaanissa, Kotkassa, Kuopiossa, Lahdessa, Lappeenrannassa, Loviisassa, Maarianhaminassa, Mikkelissä, Oulussa, Porissa, Pyhäjoella, Rovaniemellä, Tampereella ja Turussa. Katutapahtumissa on paikalla kampanjan logoilla varustettu äänestyskoppi. Katutapahtumien lisäksi sitoumuksen voi tehdä internetissä ja tekstiviestillä.

Helsingissä Senaatintorille, valtioneuvoston linnan eteen, on tuotu 15 kuutiota metsähaketta, josta muodostetaan maahan 20 metrin kokoinen teksti "Uusiutuvia, ei ydinjätettä".

- Äänestä ydinvoima historiaan -kampanja varmistaa, että kansalaisten ääni kuuluu Arkadianmäelle, ja ydinvoimapäätös muistetaan ensi eduskuntavaaleissa - kaikki äänestyssitoumuksen tehneet saavat ensi eduskuntavaalien alla tiedon siitä, ketkä oman vaalipiirin kansanedustajat äänestivät ydinvoiman, ja ketkä turvallisten energiaratkaisujen puolesta, kampanjan koordinaattori Maria Nuutinen kuvaa.

55 prosenttia äänioikeutetuista suomalaisista, 2,4 miljoonaa ihmistä, vastustaa ydinvoiman lisärakentamista ja vain 38 prosenttia kannattaa. Vielä suurempi enemmistö lisäisi mieluummin uusiutuvaa energiaa kuin ydinvoimaa.

- Kyseessä on kansainväliseltä merkitykseltään tärkein päätös, jonka istuvat kansanedustajat tekevät. Ydinvoimapäätös vaikuttaa energiaratkaisuihin kaikkialla maailmassa, hyvässä tai pahassa. Nyt avattava kampanja tulee olemaan näkyvä ja mittava - se on suomalaisten ympäristöjärjestöjen yhteinen prioriteetti eduskunnan ydinvoimaäänestykseen asti, painottaa Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen.

Suomen luonnonsuojeluliiton, Luonto-Liiton, Greenpeacen, Maan ystävien ja Natur och Miljön viestit ydinvoimakeskusteluun: 1. Ydinvoima syrjäyttää kestäviä energiaratkaisuja, ei kivihiiltä 2. Ydinvoima aiheuttaa vakavia sairauksia tuhansille sukupolville 3. Ydinvoiman lisärakentaminen johtaisi ydinsähkön mittavaan vientiin 4. Olkiluoto 3:n ongelmat toistuisivat uusissa reaktorihankkeissa 5. Kestävät energiaratkaisut takaavat päästövähennykset ja työpaikat

Teesien perustelut ja lähdeviitteet: www.ydinvoima.fi/teesit ' Kampanjan verkkosivut on avattu osoitteeseen www.ydinvoima.fi

Kuvamateriaalia tapahtumista (klo 13 alkaen) http://www.flickr.com/photos/ydinvoimahistoriaan

Valtakunnallinen yhteyshenkilö:

Maria Nuutinen Äänestä ydinvoima historiaan! -kampanjakoordinaattori Helsinki maria.nuutinen @ greenpeace dot org HUOM: UUSI NUMERO 20.1. alk: +358(0)40 554 1851

Yhteyshenkilö Loviisassa: Mikael Böök, www.loviisaliike.eu, book @ kaapeli dot fi , 040 5511324

Rösta kärnkraften till historien!-kampanjen inleddes idag 1 februari på 17 orter. På torget i Lovisa  kl 12-14 förband sig ett femtiotal personer att rösta på riksdagskandidater mot en  utbyggnad av kärnkraften.

Finlands naturskyddsförbund, Luonto-Liitto, Greenpeace, Jordens Vänner samt Natur och Miljö inleder idag en brett upplagd riksomfattande kampanj för att stoppa utbyggnaden av kärnkraften. Genom kampanjen förbinder sig väljarna att i nästa riksdagsval ge sin röst åt en kandidat, som har röstat nej till en utbyggnad av kärnkraften. Kampanjen fortsätter fram till kärnkraftsomröstningen i riksdagen.

Lauri Myllyvirta, Greenpeace -energiansvarig, sammanfattar kampanjens budskap: En utbyggnad av kärnkraften skulle innebära omfattande export av kärnkraftsel till ulandet, växande problem med atomsoporna och en upprepning av misstagen i samband med Olkiluoto 3. Riksdagsmännen borde förkasta alla nya ansökningar om kärnkraftverk och ställa in siktet på bioenergi, vindkraft, lågenergibyggen och andra trygga och effektiva energilösningar.

Insamlingen av röstningslöften inleds samtidigt på 17 orter: Helsingfors, Joensuu, Jyväskylä, Kajana, Kotka, Kuopio, Lahtis, Villmanstrand, Lovisa, Marienhamn, St Michel, Uleåborg, Björneborg, Pyhäjoki, Rovaniemi, Tammerfors och Åbo. Under gatuevenemangen används röstningsbås, som är försedda med kampanjens logo. Väljarna kan också avge röstningslöftet på nätet och per textmeddelande.

Till Senatstorget i Helsingfors, framför Stasrådsborgen, har forslats 15 kubikmeter skogsflis, som ska formas till bokstäverna UUSIUTUVIA, EI YDINJÄTETTÄ (ung. ”förnyelsebara sopor, inte atomsopor”).

Rösta kärnkraften till historien!-kampanjen garanterar att medborgarnas röst hörs på Arkadiebacken och att kärnkraftsbeslutet blir ihågkommet i nästa riksdagenval. De som avgett röstningslöftet kommer inför riksdagsvalet att bli påminda om precis vilka riksdagsmän i den egna valkretsen som röstat för kärnkraft, och vilka som har röstat för trygg energiproduktion, förklarar kampanjens koordinator Maria Nuutinen.

55 procent av de röstberättigade, dvs 2,4 miljonaer finländare motsätter sig en utbyggnad av kärnkraften. Endast 38 procent stöder. En ännu större majoritet stöder hellre en utbyggnad av alternativa energikällor än av kärnkraften.

- Ur internationell synvinkel är det här de sittande riksdagsmännens viktigaste beslut. Kärnkraftsbeslutet inverkar på energilösningarna i hela världen, på gott och ont. Vår kampanj kommer att vara synlig och omfattande. Kampanjen visar vad alla miljöorganisationer i Finland sätter högst på sin prioriteringslista från och med nu till kärnkraftsomröstningen i riksdagen, understryker verksamhetsledare Eero Yrjö-Koskinen vid Finlands naturskyddsförbund.

Naturskyddsförbundet, Luonto-Liitto, Greenpeace, Jordens Vänner och Natur och Miljö spikar följande teser om kärnkraft:

1. Kärnkraften marginaliserar hållbar energiproduktion, dock inte stenkol. 2. Kärnkraften ger upphov till allvarliga sjukdomar hos tusen framtida generationer. 3. En utbyggnad av kärnkraften leder till en omfattande export av kärnkraftsel. 4. Problemen i Olkiluoto 3 skulle upprepas i nya reaktoprojekt. 5. Hållbara energilösningar garanterar utsläppsminskningarna och arbetsplatserna.

Motiveringar oh källhänvisningar till teserna: www.ydinvoima.fi/teesit

Kampanjens nätsidor finns på adressen www.ydinvoima.fi

Kontaktpersoner, hela landet:

Bildmaterial från evenemangen: (fr o m kl 13) http://www.flickr.com/photos/ydinvoimahistoriaan

KONTAKTER:

Maria Nuutinen Rösta kärnkraften till historien! -kampanjkoordinator Helsingfors maria.nuutinen @ greenpeace dot org OBS: NYTT NR 20.1.2010 - +358(0)40 554 1851

Kontakt i Lovisa: Mikael Böök, www.loviisaliike.eu, book @ kaapeli dot fi , 040 5511324

Suomen eduskunta tekee vuoden 2010 aikana valinnan tulevaisuuden kestävien energiaratkaisujen ja menneisyyden energiamuotojen välillä.

Kansanedustajat äänestävät siitä, sallitaanko uuden ydinreaktorin rakentaminen Suomeen vielä Olkiluoto 3 -fiaskon jälkeen. Suomalaisten selvä enemmistö ei halua lisää ydinvoimaa ja ydinjätettä ja nyt meidän täytyy saada kansanedustajat äänestämään suomalaisten toiveiden mukaisesti.

1.2.2010 julkistetaan ympäristöjärjestöjen sitoumuskampanja "Äänestä ydinvoima historiaan". LOVIISASSA KAMPANJA KÄYNNISTETÄÄN TORILLA NOIN KLO 12.

Kampanjan takana ovat mm. Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace, Maan ystävät, Luonto-Liitto JA LOVIISALIIKE. Kampanjassa suomalaiset sitoutuvat äänestämään seuraavissa eduskuntavaaleissa kansanedustajaa, joka äänestää ydinvoiman lisärakentamista vastaan. Kaikki sitoumuksen osallistujat saavat juuri ennen eduskuntavaaleja sähköpostilla, paperilla ja/tai tekstiviestillä muistutuksen: nimilistan oman vaalipiirinsä kansanedustajista, jotka äänestivät ydinvoiman lisärakentamisen puolesta. Sitoumuksia kerätään mm. verkossa, kaduilla ja tekstiviesteillä. Näin lähetetään kansanedustajille mahdollisimman vahva viesti siitä, että kestävät energiaratkaisut ovat äänestäjille tärkeä asia, ja kansanedustajien toiminta muistetaan eduskuntavaaleissa huhtikuussa 2011.

TULE MUKAAN järjestämään toimintapäivää ja kanavoimaan suomalaisten viestiä kansanedustajille.

Yhteys valtakunnallisen kampanjan järestäjiin:

Lauri Myllyvirta, Greenpeace: 050 3625 981, etunimi.sukunimi@greenpeace.org

Janne Björklund, Suomen luonnonsuojeluliitto: 050 5353 205, etunimi.sukunimi@sll.fi

Kontakti Loviisassa:

Mikael Böök, book ät kaapeli.fi , 044 5511324

Leena Andersin, tartuit kynään kertoaksesi olevasi pahastunut ja tyrmistynyt Gordon Edwardsin oppitunnin johdosta - jopa etukäteen (Loviisan Sanomat 12.1.) !

Minä taas iloitsen Edwardsin luennosta "Uranium - the deadliest metal" (Uraani - vaarallisin metalli), jonka hän pitää Loviisan lukiolaisille Lovisa gymnasiumissa samanaikaisesti (aamulla 13.1.) kuin minä kirjoitan nämä rivit sinulle.

En tiedä minkä näköinen olet. En siis voinut tunnistaa sinua viime tiistai-iltana (12.1.) Gordon Edwardsin varttuneemmalle yleisölle pitämän luennon noin viidenkymmenen kuuntelijan joukosta.

Toivottavasti olit paikalla, sillä haluaisin kuulla mielipiteesi. Luento "Can Nuclear Power solve the climate crisis?" (Onko ydinvoimasta ilmastokriisin ratkaisijaksi?) tulkattiin suomeksi ja kesti siten yhteensä kaksi ja puoli tuntia. Aiheen vaikeudesta ja luennoitsijan esittelemästä runsaasta fakta-aineistosta huolimatta yleisön mielenkiinto näytti säilyvän herpaantumatta loppuun saakka.

Mikäli ilmastokriisi aiotaan ratkaista vähäntämällä hiilidioksidipäästöjä, ydinvoimasta ei ole paljoakaan apua, Gordon päätteli. Ydinvoiman nykyinen osuus maailman energiantuotannosta (vajaat 3%) kun on liian vähäinen eikä lisäydinvoimaa saataisi ajoissa rakennetuksi.

Luennosta jäi paljon mieleen. Esim. hänen siteeraamansa ruotsalaisen Nobel-fyysikon lause: "Jos ongelma on liian vaikea ratkaistavaksi, sitä ei voida väittää ratkaistuksi pelkästään viittaamalla kaikkiin sen ratkaisemiseksi tehtyihin ponnistuksiin" (Hannes Alfvén).

Kuten Loviisan Sanomissa todettiin 8.1.: "Gordon Edwardsilla on harvinaisen hyvä kyky esittää asiansa selvästi ja vakuuttavasti, ja hän on siksi suosittu luennoitsija".

Mikael Böök

Lähde:http://www.ausgestrahlt.de/