Loviisa-liike

To content | To menu | To search

Friday 5 February 2010

Siksi jatkamme Korkeimpaan hallinto-oikeuteen

On ilmeisesti herättänyt suurta pettymystä, jopa pahennusta, että allekirjoittaneet (Thomas Rosenberg ja Kim Wahlroos) päätimme viedä ydinvoimapäätöksestä tehdyn valituksemme eteenpäin Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tässä lyhyt perustelu.

Alunperin kuuden rkp-läisen loviisalaisvaltuutetun voimin Helsingin hallinto-oikeudelle tekemä valituksemme (päivätty 22.6.2009) koski Loviisan valtuuston 13.5.2009 tekemän päätöksen laillisuutta. Silloin valtuusto antoi (hyväksyvän) lausuntonsa Fortum Oy:n uudesta ydinvoimalahankkeesta Hästholmenilla.

Kunnallisjakolain 33 §:n mukaan vanhan Loviisan valtuusto ei silloin enää ollut asian suhteen päätösvaltainen. Kunta oli kohta lakkaamassa, ja valtioneuvosto oli 23.4.2009 vahvistanut päätöksen uuden kunnan muodostamisesta. Kunnallisjakolain mukaisesti tämän suuruusluokan kysymykset kuuluvat yksiselitteisesti uudelle kunnalle, ja valtuuston olisi siksi pitänyt siirtää päätöksen uuden kunnan ratkaistavaksi. Samanlaisen valituksen, ja samanlaisin perusteluin, teki myös ryhmä Ruotsinpyhtääläisiä Fennovoiman hankkeesta Gäddbergsöllä. Mainittakoon myös, että ryhmä rkp-läisiä kansanedustajia Mikaela Nylanderin johdolla teki 20.2.2009 samasta aiheesta eduskuntakyselyn, johon ministeri Mauri Pekkarinen vastasi 11.3.2009. Juuri ennen joulua, 18.12.2009, Helsingin hallinto-oikeus antoi hylkäävän päätöksensä, jossa todetaan ettei kaupunginvaltuusto ole ylittänyt valtuutensa, eikä päätös muutenkaan ole lainvastainen valituksessamme mainittujen perustelujen suhteen.

Meillä on kuitenkin hyvät syyt epäillä Hgin hallinto-oikeuden päätöksen oikeellisuutta. Sekä ministeri Pekkarinen antamassaan vastauksessa että Hgin HO esittää perusteluna, että asian kiireellisyys oikeutti poikkeuksellisen menettelytavan, nojautuen siihen yksityiskohtaiseen perusteluun joka sisältyi hallituksen lakiesitykseen kunnallisjakolakia uudistettaessa (HE 135/1997 vp).

Tällaista lainsäätäjän tarkoittamaa kiirettä ei tässä tapauksessa varmaankaan ollut. Ajatellen sitä huomattavan pitkää aikaväliä josta tässä on kyse, eli suunniteltaessa ja rakennettaessa ydinvoimaloita, olisi ollut täysin vailla merkitystä mikäli lausuntojen pyytämistä olisi lykätty muutamalla kuukaudella, eli siihen asti kunnes uuden kunnan päättävät elimet olivat järjestäytyneet. Tämähän tapahtui välittömästi vaalien jälkeen, jo marraskuussa 2009! Sitä paitsi KHO on itse vastaavanlaisessa ja melko tuoreessa ennakkotapauksessa todennut huomattavasti pienemmänkin asian (maankäyttösopimus) olevan sellaisen joka ei ole ollut lainkohdassa tarkoitetuin tavoin kiireellinen tehtävä, vaan sen käsittely olisi voitu siirtää uudelle kunnalle (KHO:2009:76, Antopäivä 27.8.2009, Dnro 1907/1/08). Valvova viranomainen, eli TEM, on siten itse provosoinut sen valituskarusellin jossa paraikaa pyörimme. Meidän käsityksemme mukaan meillä ei ole ainoastaan oikeus vaan suorastaan velvollisuus puolustaa kunnan ja kuntalaisten oikeutta tulla kuulluksi, lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Etenkin tämän suuruusluokan hankkeen ollessa kyseessä. Kaikilla sijoituskunnan asukkailla, eli kaikilla jotka asuvat uuden Loviisan alueella, tulee olla ydinenergialakiin kirjattu veto-oikeus. Ja kaikilla uuden kunnan naapureilla on oikeus tulla kuulluksi, eli aiemmin kuultujen kuntien ohella myös Askola, Porvoo ja Myrskylä.

Thomas Rosenberg ja Kim Wahlroos

Artikkeli on julkaistu Loviisan Sanomissa 22.1.2010

Monday 1 February 2010

Äänestä ydinvoima historiaan! - Rösta kärnkraften till historien!

Äänestä ydinvoima historiaan -kampanja käynnistyi tänään 1.2.2010. Kampanja lähtee käyntiin 17 paikkakunnalla. Loviisassa keräsimme viitisenkymmentä äänestyssitoumusta torilla n. klo 12-14. (Lue kampanjaesite.)

PÅ SVENSKA

Suomen luonnonsuojeluliitto, Luonto-Liitto, Greenpeace, Maan ystävät ja Natur och Miljö ovat tänään aloittaneet laajan kampanjan lisäydinvoiman torjumiseksi. Kampanjassa suomalaiset sitoutuvat äänestämään ensi eduskuntavaaleissa 2011 kansanedustajaa, joka äänestää eduskunnassa ydinvoiman lisärakentamista vastaan. Kampanja jatkuu eduskunnan ydinvoimaäänestykseen asti.

- Ydinvoiman lisärakentaminen merkitsisi ydinsähkön mittavaa vientiä ulkomaille, ydinjäteongelman paisumista ja Olkiluoto 3:n virheiden toistamista. Kansanedustajien on hylättävä hakemukset ydinvoiman lisärakentamisesta ja suunnattava huomio bioenergiaan, tuulivoimaan, matalaenergiarakentamiseen ja muihin turvallisiin ja tehokkaisiin energiaratkaisuihin, Greenpeacen energiavastaava Lauri Myllyvirta kiteyttää kampanjan viestin.

Äänestyssitoumusten keruu aloitetaan samaan aikaan 17 paikkakunnalla: Helsingissä, Joensuussa, Jyväskylässä, Kajaanissa, Kotkassa, Kuopiossa, Lahdessa, Lappeenrannassa, Loviisassa, Maarianhaminassa, Mikkelissä, Oulussa, Porissa, Pyhäjoella, Rovaniemellä, Tampereella ja Turussa. Katutapahtumissa on paikalla kampanjan logoilla varustettu äänestyskoppi. Katutapahtumien lisäksi sitoumuksen voi tehdä internetissä ja tekstiviestillä.

Helsingissä Senaatintorille, valtioneuvoston linnan eteen, on tuotu 15 kuutiota metsähaketta, josta muodostetaan maahan 20 metrin kokoinen teksti "Uusiutuvia, ei ydinjätettä".

- Äänestä ydinvoima historiaan -kampanja varmistaa, että kansalaisten ääni kuuluu Arkadianmäelle, ja ydinvoimapäätös muistetaan ensi eduskuntavaaleissa - kaikki äänestyssitoumuksen tehneet saavat ensi eduskuntavaalien alla tiedon siitä, ketkä oman vaalipiirin kansanedustajat äänestivät ydinvoiman, ja ketkä turvallisten energiaratkaisujen puolesta, kampanjan koordinaattori Maria Nuutinen kuvaa.

55 prosenttia äänioikeutetuista suomalaisista, 2,4 miljoonaa ihmistä, vastustaa ydinvoiman lisärakentamista ja vain 38 prosenttia kannattaa. Vielä suurempi enemmistö lisäisi mieluummin uusiutuvaa energiaa kuin ydinvoimaa.

- Kyseessä on kansainväliseltä merkitykseltään tärkein päätös, jonka istuvat kansanedustajat tekevät. Ydinvoimapäätös vaikuttaa energiaratkaisuihin kaikkialla maailmassa, hyvässä tai pahassa. Nyt avattava kampanja tulee olemaan näkyvä ja mittava - se on suomalaisten ympäristöjärjestöjen yhteinen prioriteetti eduskunnan ydinvoimaäänestykseen asti, painottaa Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen.

Suomen luonnonsuojeluliiton, Luonto-Liiton, Greenpeacen, Maan ystävien ja Natur och Miljön viestit ydinvoimakeskusteluun: 1. Ydinvoima syrjäyttää kestäviä energiaratkaisuja, ei kivihiiltä 2. Ydinvoima aiheuttaa vakavia sairauksia tuhansille sukupolville 3. Ydinvoiman lisärakentaminen johtaisi ydinsähkön mittavaan vientiin 4. Olkiluoto 3:n ongelmat toistuisivat uusissa reaktorihankkeissa 5. Kestävät energiaratkaisut takaavat päästövähennykset ja työpaikat

Teesien perustelut ja lähdeviitteet: www.ydinvoima.fi/teesit ' Kampanjan verkkosivut on avattu osoitteeseen www.ydinvoima.fi

Kuvamateriaalia tapahtumista (klo 13 alkaen) http://www.flickr.com/photos/ydinvoimahistoriaan

Valtakunnallinen yhteyshenkilö:

Maria Nuutinen Äänestä ydinvoima historiaan! -kampanjakoordinaattori Helsinki maria.nuutinen @ greenpeace dot org HUOM: UUSI NUMERO 20.1. alk: +358(0)40 554 1851

Yhteyshenkilö Loviisassa: Mikael Böök, www.loviisaliike.eu, book @ kaapeli dot fi , 040 5511324

Rösta kärnkraften till historien!-kampanjen inleddes idag 1 februari på 17 orter. På torget i Lovisa  kl 12-14 förband sig ett femtiotal personer att rösta på riksdagskandidater mot en  utbyggnad av kärnkraften.

Finlands naturskyddsförbund, Luonto-Liitto, Greenpeace, Jordens Vänner samt Natur och Miljö inleder idag en brett upplagd riksomfattande kampanj för att stoppa utbyggnaden av kärnkraften. Genom kampanjen förbinder sig väljarna att i nästa riksdagsval ge sin röst åt en kandidat, som har röstat nej till en utbyggnad av kärnkraften. Kampanjen fortsätter fram till kärnkraftsomröstningen i riksdagen.

Lauri Myllyvirta, Greenpeace -energiansvarig, sammanfattar kampanjens budskap: En utbyggnad av kärnkraften skulle innebära omfattande export av kärnkraftsel till ulandet, växande problem med atomsoporna och en upprepning av misstagen i samband med Olkiluoto 3. Riksdagsmännen borde förkasta alla nya ansökningar om kärnkraftverk och ställa in siktet på bioenergi, vindkraft, lågenergibyggen och andra trygga och effektiva energilösningar.

Insamlingen av röstningslöften inleds samtidigt på 17 orter: Helsingfors, Joensuu, Jyväskylä, Kajana, Kotka, Kuopio, Lahtis, Villmanstrand, Lovisa, Marienhamn, St Michel, Uleåborg, Björneborg, Pyhäjoki, Rovaniemi, Tammerfors och Åbo. Under gatuevenemangen används röstningsbås, som är försedda med kampanjens logo. Väljarna kan också avge röstningslöftet på nätet och per textmeddelande.

Till Senatstorget i Helsingfors, framför Stasrådsborgen, har forslats 15 kubikmeter skogsflis, som ska formas till bokstäverna UUSIUTUVIA, EI YDINJÄTETTÄ (ung. ”förnyelsebara sopor, inte atomsopor”).

Rösta kärnkraften till historien!-kampanjen garanterar att medborgarnas röst hörs på Arkadiebacken och att kärnkraftsbeslutet blir ihågkommet i nästa riksdagenval. De som avgett röstningslöftet kommer inför riksdagsvalet att bli påminda om precis vilka riksdagsmän i den egna valkretsen som röstat för kärnkraft, och vilka som har röstat för trygg energiproduktion, förklarar kampanjens koordinator Maria Nuutinen.

55 procent av de röstberättigade, dvs 2,4 miljonaer finländare motsätter sig en utbyggnad av kärnkraften. Endast 38 procent stöder. En ännu större majoritet stöder hellre en utbyggnad av alternativa energikällor än av kärnkraften.

- Ur internationell synvinkel är det här de sittande riksdagsmännens viktigaste beslut. Kärnkraftsbeslutet inverkar på energilösningarna i hela världen, på gott och ont. Vår kampanj kommer att vara synlig och omfattande. Kampanjen visar vad alla miljöorganisationer i Finland sätter högst på sin prioriteringslista från och med nu till kärnkraftsomröstningen i riksdagen, understryker verksamhetsledare Eero Yrjö-Koskinen vid Finlands naturskyddsförbund.

Naturskyddsförbundet, Luonto-Liitto, Greenpeace, Jordens Vänner och Natur och Miljö spikar följande teser om kärnkraft:

1. Kärnkraften marginaliserar hållbar energiproduktion, dock inte stenkol. 2. Kärnkraften ger upphov till allvarliga sjukdomar hos tusen framtida generationer. 3. En utbyggnad av kärnkraften leder till en omfattande export av kärnkraftsel. 4. Problemen i Olkiluoto 3 skulle upprepas i nya reaktoprojekt. 5. Hållbara energilösningar garanterar utsläppsminskningarna och arbetsplatserna.

Motiveringar oh källhänvisningar till teserna: www.ydinvoima.fi/teesit

Kampanjens nätsidor finns på adressen www.ydinvoima.fi

Kontaktpersoner, hela landet:

Bildmaterial från evenemangen: (fr o m kl 13) http://www.flickr.com/photos/ydinvoimahistoriaan

KONTAKTER:

Maria Nuutinen Rösta kärnkraften till historien! -kampanjkoordinator Helsingfors maria.nuutinen @ greenpeace dot org OBS: NYTT NR 20.1.2010 - +358(0)40 554 1851

Kontakt i Lovisa: Mikael Böök, www.loviisaliike.eu, book @ kaapeli dot fi , 040 5511324

Tositarinoita Olkiluodosta

Greenpeace palkkasi viime vuonna puolalaisen journalistin haastattelemaan Olkiluodon entisiä puolalaisia työntekijöitä. Tarinat olivat hurjia: työntekijöiden systemaattista huijausta, veronkiertoa ja laatuongelmien tahallista peittelyä. Helsingin Sanomat julkaisi 31.1.2010 toimittaja Tommi Niemisen artikkelin “Rakentajat kertovat Olkiluodon ongelmista” verkossa ja sunnuntaisivuillaan.

Ote Helsingin Sanomien artikkelista:

Olkiluodon työmaa on kirjava kuin Moskovan suuri sirkus. Työläisiä on ollut yli 4 000, lähes 60 eri maasta, ja he ovat pääosin ulkomaalaisten vuokratyöfirmojen välittämiä. Puolalaisia on ollut peräti 1 200.

Kielimuurit ovat olleet korkeat. Puolalaiset haukkuvat erityisesti ranskalaisen Bouguyes-yhtiön portugalilaisia esimiehiä. Puolalaiset pitävät heitä ammatillisesti kelvottomina, jopa kirjoitustaidottomina.

"Siellä oli yksi keskiportaan esimies, joka ei osannut kirjoittaa", sanoo yksi puolalaisista. "Asia selvisi minulle, kun yhdeltä työmieheltä oli varastettu työhaalarit. Normaalisti esimies kirjoittaa lapun, jossa työmies saa varastolta uudet haalarit, mutta tämä ei osannut kirjoittaa sitä. Seurasin, kun hän alkoi kirjoittaa sitä kuin ekaluokkalainen. Hän tutki sarakkeita ja asetteli niihin kirjaimia huolellisesti."

Puolalaisen mukaan esimies katosi konttorista saamatta lomaketta aikaiseksi.

Puolalaisilla on selityskin sille, miksi Olkiluodossa on surkeaa työvoimaa.

Eivät Itä- ja Etelä-Euroopan pätevimmät esimiehet ja rakentajat tule Suomeen vierastyöläisiksi. Tänne saapuu se rakennustyömaiden vilttiketju, joka ei löydä työtä lähempää kotiaan.

"He portugalilaiset puhuivat vain äidinkieltään ja osasivat työstä vain perusasiat", sanoi yksi puolalaisista. "Se on liian iso työmaa ja liian iso sotku."

Friday 29 January 2010

Äänestä ydinvoima historiaan!

Suomen eduskunta tekee vuoden 2010 aikana valinnan tulevaisuuden kestävien energiaratkaisujen ja menneisyyden energiamuotojen välillä.

Kansanedustajat äänestävät siitä, sallitaanko uuden ydinreaktorin rakentaminen Suomeen vielä Olkiluoto 3 -fiaskon jälkeen. Suomalaisten selvä enemmistö ei halua lisää ydinvoimaa ja ydinjätettä ja nyt meidän täytyy saada kansanedustajat äänestämään suomalaisten toiveiden mukaisesti.

1.2.2010 julkistetaan ympäristöjärjestöjen sitoumuskampanja "Äänestä ydinvoima historiaan". LOVIISASSA KAMPANJA KÄYNNISTETÄÄN TORILLA NOIN KLO 12.

Kampanjan takana ovat mm. Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace, Maan ystävät, Luonto-Liitto JA LOVIISALIIKE. Kampanjassa suomalaiset sitoutuvat äänestämään seuraavissa eduskuntavaaleissa kansanedustajaa, joka äänestää ydinvoiman lisärakentamista vastaan. Kaikki sitoumuksen osallistujat saavat juuri ennen eduskuntavaaleja sähköpostilla, paperilla ja/tai tekstiviestillä muistutuksen: nimilistan oman vaalipiirinsä kansanedustajista, jotka äänestivät ydinvoiman lisärakentamisen puolesta. Sitoumuksia kerätään mm. verkossa, kaduilla ja tekstiviesteillä. Näin lähetetään kansanedustajille mahdollisimman vahva viesti siitä, että kestävät energiaratkaisut ovat äänestäjille tärkeä asia, ja kansanedustajien toiminta muistetaan eduskuntavaaleissa huhtikuussa 2011.

TULE MUKAAN järjestämään toimintapäivää ja kanavoimaan suomalaisten viestiä kansanedustajille.

Yhteys valtakunnallisen kampanjan järestäjiin:

Lauri Myllyvirta, Greenpeace: 050 3625 981, etunimi.sukunimi@greenpeace.org

Janne Björklund, Suomen luonnonsuojeluliitto: 050 5353 205, etunimi.sukunimi@sll.fi

Kontakti Loviisassa:

Mikael Böök, book ät kaapeli.fi , 044 5511324

Friday 15 January 2010

Thomas Rosenberg: Varför vidare till HFD?

1. Jag har i dag, efter moget övervägande, tillsammans med Kim Wahlroos inlämnat besvär angående beslutsprocessen i kärnkraftsfrågan till Högsta förvaltningsdomstolen. Detta sedan Helsingfors förvaltningsdomstol förkastade vårt besvär, i ett beslut som offentliggjordes 18.12.2009 (09/1139/2).

2. Beslutet har inte varit lätt att fatta och bereder mig absolut ingen njutning, tvärtom, även om jag är medveten om att en förlängning av processen får omfattande konsekvenser. Det handlar framför allt om konsekvens och demokrati, och om att vara ärlig mot sig själv och sina principer. Jag har i mer än trettio år aktivt följt med kärnkraftsdiskussionen, och aldrig övertygats om vare sig det förnuftiga eller moraliskt försvarbara i att producera elektricitet genom att klyva atomer. Tvärtom; ju mera jag lärt mig om uranet och dess livscykel, desto mer övertygad är jag om att det varit ett misstag från början, som vi måste frigöra oss ifrån.

3. Vad handlar besväret egentligen om? Det är ett processuellt besvär, där vi (ursprungligen sex sfp-ledamöter i Lovisa fullmäktige) besvärade oss över att de tidigare kommunerna Lovisa och Strömfors på grund av forcerad tidtabell dikterad av den övervakande myndigheten Arbets- och näringsministeriet tvingades avge utlåtanden om de nya kärnkraftsprojekten (Lovisa om Fortums projekt på Hästholmen och Strömfors om Fennovoimas på Gäddbergsö). Det strider enligt vår uppfattning mot både kommunindelningslagen, samgångsavtalet (från 4.8.2009) mellan de fyra kommunerna och kärnenergilagen (åtminstone andan i den). I samtliga ovannämnda är utgångspunkten och andemeningen att ett beslut av den här storleksordningen bör fattas av den nya kommunen, och inte de som just skall upplösas. I kärnenergilagens 12 och 14 § stadgas att ett s.k pap-beslut (periaatepäätös, principbeslut) om tillstånd för byggande av kärnkraftverk bör inhämtas av förläggningskommunen. Ett uttryck för den kommunala vetorätten, som alltid varit en hörnsten i den nordiska demokratin. I kommunindelningslagens 33 § stadgas i sin tur (liksom i samgångsavtalet) att de tidigare kommunerna inte får besluta i ärenden som ankommer på den nya kommunen. I sig solklart, och rimligt – och det finns rimligtvis inte beslut av större betydelse och omfång än detta. De bör därför självfallet inte fattas av de kommuner som skall upplösas utan den den nya kommunen och dess förtroendevalda. Nu hänvisar man emellertid (först minister Pekkarinen i sitt svar på ett riksdagsspörsmål 11.3.2009 och nu Helsingfors förvaltningsdomstol i sitt beslut) till en detaljmotivering i regeringens proposition till riksdagen angående 33 § i kommunindelningslagen, enligt vilken ”uppgifter som är brådskande och skall fullgöras inom utsatt tid ankommer på myndigheterna i den kommun som upplöses eller minskar”. Lagstiftarna har alltså gjort ett undantag för ärenden av brådskande natur. Men föreligger här ett sådant? Knappast. Lagstiftarna har nog haft andra, och mer akuta ärenden i tankarna.

Men så motiverar Arbets- och näringsministeriet alltså sin tidtabell. Man har tolkat begreppet förläggningskommun möjligast snävt, och därmed avsett de kommuner som existerade just då utlåtanden inbegärdes (15.4.2009). Statsrådet fastställde ju först den 23.4.2009 beslutet om att de fyra kommunerna Lovisa, Liljendal, Pernå och Strömfors skall upplösas, och bilda den nya kommunen Lovisa. I enlighet med samgångsavtalet tillsattes en organisationskommission, som beredde alla ärenden av större betydelse för den nya kommunen. En kommission som enligt ministeriets tolkning endast var ett beredande organ, och ”således inte kan jämställas med kommunfullmäktige när det gäller begäran om förläggningskommunens utlåtande enligt 12 § i kärnenergilagen”. Det saknades alltså enligt TEM:s tolkning ”juridiska grunder för organisationskommissionens behörighet att föra talan för en kommun som ska upplösas i den mening som avses i kärnenergilagen”. Slutsatsen är därför, enligt först ministeriet (se minister Pekkarinens svar) och sedan Helsingfors förvaltningsdomstol att det ”inte har funnits en sådan i 33 § i kommunallagen avsedd myndighet, till vilken Lovisa stadsfullmäktige kunde ha överfört avgivandet av utlåtande”. Detta är såvitt vi kan förstå enbart svepskäl i avsikt att förhindra ett hänförande av frågan till den nya kommunen, och därmed att direkt agera gentemot syftet inte bara i kommunindelningslagen utan också kärnenergilagen och dess kommunala vetorättsprincip. En dylik brådska var absolut inte motiverad, med tanke på de långa tidshorisonter det handlar om när det gäller beslut om och byggande av kärnkraftverk. Det handlade trots allt bara om några månader. Det nya kommunfullmäktige valdes den 25.10.2009, och hade sitt första sammanträde den 9.11., den nya stadsstyrelsen den 16.11.2009. Ett utlåtande hade alltså kunnat inbegäras och avges till och med på fjolårets sida! Med sin omotiverade brådska har ministeriet ställt beslutsfattarna i de tidigare kommunerna inför en onaturlig beslutssituation, stick i stäv med avsikten i kommunindelningslagen.

4. Det i sak väsentliga är alltså att beslut av den storleksordningen självfallet bör tillkomma den nya kommunen. Det här speciellt som åsikterna i substansfrågan (vill vi ytterligare förlänga kärnkraftsepoken i Lovisa, och det med en avsevärt större reaktor än nuvarande, med mångdubblade miljöeffekter) i den nya kommunen av allt att döma inte är lika positiva som i det gamla Lovisa. Ett ärende av den här storleksklassen måste få ta den tid det behöver, och demokratins spelregler följas. Därför är en slutlig prövning i HFD enligt vår åsikt motiverad.

5. Jag nämnde att beslutet inte varit lätt att fatta. Speciellt inte efter att Fennovoima drog sig ur Gäddbergsö. Den tidigare situationen med två konkurrerande företag ledde ju till ett uppenbart snedvridet opinionsklimat, som ytterligare förvärrades av den forcerade tidtabellen. Ända sedan det tyska jätteföretaget E-ON kuppartat försökte landstiga invid Hästholmen våren 2007 har opinionerna i Lovisa med omnejd blivit ”ofrivilligt” kärnkraftsvänligare. Av rädsla för först E-ON och sedan Fennovoima har stödet för Fortum ökat på ett sätt som antagligen inte motsvarar de faktiska opinionerna då konkurrens inte längre föreligger. Vi kan, och borde, alltså nu verkligen fråga oss hur vi egentligen vill ha det med den kärnkraft vi redan har. Vill vi faktiskt förlänga det beroendet långt in i framtiden? Och med en tillbyggnad som handlar om avsevärt mer än att ersätta de nuvarande reaktorerna eftersom den nya är dubbelt större än de nuvarande reaktorerna tillsammans. Jag har under många år försökt bilda mig en uppfattning om kärnkraftens totalekonomiska och sociala effekter, inte minst på lokalplanet, och kommit till att dess positiva effekter (fr.a. ekonomiska) är starkt överdrivna jämfört med de negativa (kylvattenproblem, radioaktiva utsläpp, högaktivt avfall, sociala och psykologiska problem etc.). Lovisa kan, och bör, också kunna leva utan detta på många sätt besvärliga beroende. (Se vidare min artikel ”Kun Loviisa atomisuukon sai”, i antologin Ydinvoima, valta ja vastarinta från 2004.)

6. Mest utslagsgivande för beslutet att gå vidare har kanske paradoxalt nog varit de överraskande starka och negativa känslor frågan väckt. Som om Lovisas framtid skulle stå och falla på om statsrådet nu beviljar Fortum rätt att bygga i framtiden (vilket vi inte ens vet om de gör; de nuvarande reaktorernas driftstillstånd går ut först om nästan 20 år). Jag har svårt att förstå de närmast panikartade känslor som tycks ha drabbat många i Lovisa, också bland dem som varit skeptiska till kärnkraft. Enligt tidigare gjorda mätningar torde en betydande del av beslutsfattarna i den nya kommunen inte vara speciellt entusiastiska över en tillbyggnad. Det enda riktiga, konsekventa och demokratiska är att pröva den saken i det enda folkvalda forum som finns för ändamålet, dvs. fullmäktige i det nya Lovisa, i enlighet med andan i lagstiftningen. Det handlar trots allt om det största tänkbara beslutet i kommunen, med konsekvenser långt, långt in i framtiden.

Thomas Rosenberg

Wednesday 13 January 2010

Leena Andersinille

Leena Andersin, tartuit kynään kertoaksesi olevasi pahastunut ja tyrmistynyt Gordon Edwardsin oppitunnin johdosta - jopa etukäteen (Loviisan Sanomat 12.1.) !

Minä taas iloitsen Edwardsin luennosta "Uranium - the deadliest metal" (Uraani - vaarallisin metalli), jonka hän pitää Loviisan lukiolaisille Lovisa gymnasiumissa samanaikaisesti (aamulla 13.1.) kuin minä kirjoitan nämä rivit sinulle.

En tiedä minkä näköinen olet. En siis voinut tunnistaa sinua viime tiistai-iltana (12.1.) Gordon Edwardsin varttuneemmalle yleisölle pitämän luennon noin viidenkymmenen kuuntelijan joukosta.

Toivottavasti olit paikalla, sillä haluaisin kuulla mielipiteesi. Luento "Can Nuclear Power solve the climate crisis?" (Onko ydinvoimasta ilmastokriisin ratkaisijaksi?) tulkattiin suomeksi ja kesti siten yhteensä kaksi ja puoli tuntia. Aiheen vaikeudesta ja luennoitsijan esittelemästä runsaasta fakta-aineistosta huolimatta yleisön mielenkiinto näytti säilyvän herpaantumatta loppuun saakka.

Mikäli ilmastokriisi aiotaan ratkaista vähäntämällä hiilidioksidipäästöjä, ydinvoimasta ei ole paljoakaan apua, Gordon päätteli. Ydinvoiman nykyinen osuus maailman energiantuotannosta (vajaat 3%) kun on liian vähäinen eikä lisäydinvoimaa saataisi ajoissa rakennetuksi.

Luennosta jäi paljon mieleen. Esim. hänen siteeraamansa ruotsalaisen Nobel-fyysikon lause: "Jos ongelma on liian vaikea ratkaistavaksi, sitä ei voida väittää ratkaistuksi pelkästään viittaamalla kaikkiin sen ratkaisemiseksi tehtyihin ponnistuksiin" (Hannes Alfvén).

Kuten Loviisan Sanomissa todettiin 8.1.: "Gordon Edwardsilla on harvinaisen hyvä kyky esittää asiansa selvästi ja vakuuttavasti, ja hän on siksi suosittu luennoitsija".

Mikael Böök

Friday 8 January 2010

Voiko ydinvoima ratkaista ilmastokriisin? Gordon Edwardsin luento 12.1.

Prof. Gordon Edwards

Prof. Gordon Edwards (Kanada) luennoi yleisölle aiheesta:

“Can Nuclear Power Solve the Climate Crisis?"

Lovisa gymnasiumissa (Brandensteinink. 27)

tiistaina 12.1. klo 18.30-20.30. Vapaa pääsy. Tervetuloa!

Järj.:Loviisa-liike, Itä-Uudenmaan luonnonsuojeluyhdistys, Forum Östra Nyland

Gordon Edwardsin vierailusta Loviisassa, kts myös Loviisan Sanomat 8.1.2010:

"Edwards esiintyy tiistai-iltana ... avoimessa yleisötilaisuudessa. Loviisa-liikkeen tiedotteen mukaan 70-vuotias professori Gordon Edwards on jo kolmen vuosikymmenen ajan ollut Kanadan eturivin ydinvoimakriitikkoja. Edwards on aktiivisesti ottanut osaa Kanadassa vaikuttanut erinäisten ydinvoimaan liittyvien hankkeiden estämiseen tai viivyttämiseen. Gordon Edwardsilla on harvinaisen hyvä kyky esittää asiansa selvästi ja vakuuttavasti, ja hän on siksi suosittu luennoitsija."

Päivitys 12.1.

Gordon Edwards luennoi Oulun yliopistossa eilen, maanantaina. Kaleva-lehti kertoo Edwardsin kannustaneen pohjoissuomalaisia kyseenalaistamaan ydinvoimalan rakentamisen. Edwardsin mukaan ydinvoiman rakentajat, energiayhtiöt käyttävät hyväksi ihmisten tietämättömyyttä oman edun saavuttamiseksi. dinvoiman rakentajat käyttävät hyväksi ihmisten tietämättömyyttä.

"Väite on kova, mutta kouluttajana ja yliopiston opettajana minua huolestuttaa ihmisten tietämättömyys ydinenergian vaaroista. Ydinvoiman rakentajien, energiateollisuuden ja maan oman hallituksen väite tai versio on, että ydinvoiman käytössä ei ole riskiä. Se ei ole totta. Jos ydinenergia on vaaratonta, miksi meillä sitten on Kansainvälinen atomienergiajärjestö ja muita valvovia viranomaisia", Edwards kysyy.

Saturday 19 December 2009

Ydinvapaata Joulua!

Lähde:http://www.ausgestrahlt.de/

Wednesday 16 December 2009

IRENA-seminaarissa yhteisymmärrys ilmastotavoitteiden saavutettavuudesta

Teksti: Ari Lampinen Tekniikka Elämää Palvelemaan / Kööpenhamina

Täna vuonna perustettu uusi hallitustenvalinen organisaatio IRENA (International Renewable ENergy Agency) järjesti eilen illalla erittäin hienon seminaarin. Mukana oli hallitustenvälisia (OECD/IEA), hallituksen (Danish Energy Agency), teollisuuden (EREC, REN21) ja ymparistöjärjestöjä (Greenpeace). Ne kertoivat sulassa sovussa, että Kööpenhaminan neuvotteluiden ilmastotavoitteet (esim. 400 ppm taso) ovat saavutettavissa korvaamalla fossiilisia polttoaineita uusiutuville. Tämä on teknisesti helppo toteuttaa taloudellisesti kannattavasti. Sähköntuotanto on helpoin, lämmön tuotanto seuraavaksi helpoin ja liikenne vähiten helpoin sektori.

Erityisesti ilahdutti OECD:n International Energy Agencyn meneillän oleva työ uusiutuvien energiamuotojen lisäämisskenarioiden parissa. Eräät heidän skenaarioistaan esittelivat uusiutuvan energian dominoivan energiantuotantoa vuonna 2050 ja kaikkien uusiutumattomien energiamuotojen merkittävää laskua. IEA on myos tuottanut uusiutuvien teknologiakohtaisia oppaita ja uuden kirjan kaupunkeihin (mm. rakennuksiin ja pihoille) integroitavista uusiutuvista. Kirjalla on hieno nimi: "Cities, Towns & Renewable Energy - Yes in My Front Yard". He siis pyrkivät edistämään uusiutuvien integroimista näkyvästi kaupunkeihin ja vastustavat Suomessa tuttua NIMBY-ilmiota (Not In My Back Yard), jossa uusiutuvia ei haluta nähdä käytettävän.. Malmö muuten on hyvä esimerkki eli uusiutuvien on nimenomaan haluttu näkyvän, josta syystä niitä on asennettu osittain epätarkoituksenmukaisestikin tekniselta kannalta, mutta siis niin on menetelty uusiutuvien edistämisen PR-syista.

IEAn edustaja myos varoitti lehdistön vääränlaisesta IEA:n skenaarioiden tulkinnasta (joka on Suomessa normaalia ja hyväksyttyä). IEA:n referenssiskenaariot osoittavat hyvin voimakasta fossiilisten käytön ja päästöjen kasvua. Sen ei ole tarkoitus olla ennustus (kuten Suomen lehdistö antaa ymmartaa) vaan varoitus. IEA pitää business-as-usual-kehitystä ympöristonsuojelusyista tuomittavana ja mahdottomana. Ko. skenaariot osoittavat, mita pitää välttää poliittisten toimien avulla - mm. niiden, jotka Kööpenhaminan sopimuksen avulla on tarkoitus saada aikaan.

Voi Valio

Voi Valio

"Ruokafirmojen Fennovoiman omistukseen liittyen Mika Huhtanen teki jo viime vuonna Valio kampanjaa varten oheisen kortin. Kampanjaa ei käynnistetty, mutta jos mieli muuttuu vielä, tätä korttia voisi myös hyödyntää." (Ei-ydinvoimaa sähköpostilistalta)

Wednesday 9 December 2009

Gordon Edwards vierailee Suomessa ja Loviisassa tammikuussa

Kanadalainen matemaatikko ja fyysikko Gordon Edwards on lupautunut luentokiertueelle Suomeen ensi tammikuussa. Tri Edwards tunnetaan m.m. Ottawan Vanier-yliopiston matematiikan professorina sekä Canadian Coalition for Nuclear Responsibility-järjestön puheenjohtajana.

Loviisaan Gordon Edwards tulee ennakkotietojen mukaan luennoimaan 12.-13. tammikuuta. Gordon Edwardsin vierailuun liittyviä järjestelyja koordinoi Naiset Rauhan Puolesta - Naiset Atomivoimaa Vastaan. Useat järjestöt ja paikalliset toimitaryhmät m.l. Loviisa-liike tukevat hanketta parhaansa mukaan.

Tuesday 10 November 2009

Ministeriön ydinvoimamafia

Suomi päättää ydinvoimapolitiikastaan demokraattisesti, koska ylin päätäntävalta asiassa on Suomen kansan valitsemalla eduskunnalla.

Näinkö asia on oikeasti? Ei ole, sanovat ydinvoimapolitiikkaa kriittisesti arvioivat ja Olkiluodon kolmannen ja Suomen viidennen ydinvoimalan lupaprosessia analysoineet suomalaistutkijat.

Kyseinen kirja on: Matti Kojo, Tapio Litmanen, Annukka Berg, Harri Lammi, Ari Lampinen, Erika Säynässalo: The Renewal of Nuclear Power in Finland. (Palgrave Macmillan 2009. 255 sivua, 58 euroa.). Lue kirja-arvostelu Talouselämä-lehdessä (http://www.talouselama.fi/kirjat/article344617.ece).

Kirja-arvion laatinut Matti Kankare päättää kirjoituksensa seuraaviin sanoin:

Kirjoittajilla on vahva näkemys asiastaan. Se on hyvä, mutta samalla tekstiin on tullut väittämiä, jotka tuntuvat jälkiviisaalta jeesustelulta. Kun Ari Lampinen kirjoittaa, että TVO olisi tahallaan jättänyt kertomatta periaatepäätöshakemuksessaan vuonna 2000 reaktorin kustannusarvion, rakentamisajan ja kotimaisen työvoiman osuuden oikein, niin allekirjoittaa voi vain viimeisen väitteen

Luinko oikein? TVO olisi siis tahallaan jättänyt kertomatta periaatepäätöshakemuksessaan vuonna 2000 ... kotimaisen työvoiman osuuden oikein ? Talouselämän moraali : periaatepäätöksiä tehtäessä saa valehdella ainakin joka kolmannessa kohdassa, myös tahallisesti.

Mikael Böök

Hallitus: talouskasvu tärkeämpää kuin maapallon elämä

(Via Juha T. Kovanen / Tekniikka Elämää Palvelemaan tep-list (at) kaapeli.fi ) Alla Olli Tammilehdon kritiikki Suomen hallituksen ilmastopoliittista tulevaisuusselontekoa kohtaan. Se on julkaistu lyhennettynä Helsingin Sanomissa 8.11. ja nettisivuilla www.tammilehto.info.

Suomen hallitus julkaisi 15.10. tulevaisuusselonteon ilmasto- ja energiapolitiikasta. Sen 80 %:n päästöalennustavoitetta vuoteen 2050 mennessä on pidetty radikaalina, ja jopa ympäristöjärjestöt ovat kiitelleet sitä. Useimmat kommentoijat eivät liene lukeneet kovinkaan tarkkaan 180-sivuista selontekoa, sillä selonteon omakin teksti paljastaa, etteivät hallituksen tavoitteet ole lainkaan radikaaleja eivätkä vastaa ilmastonmuutosuhan vakavuutta.

Selonteossa suhtaudutaan täysin kritiikittömästi päästökauppaan Huomattava osa päästöalennuksista aiotaan siis kuten tähänkin saakka tehdä vain paperilla ostamalla päästöoikeuksia ulkomailta, lähinnä Etelän köyhistä maista. Hurskaana toivomuksena on, että oikeuksien myyjä pienentää Suomen puolesta kasvihuonekaasujen tuotantoa. Lukuisat yksityiskohtaiset kenttätutkimukset osoittavat kuitenkin, että valtaosa oikeuksien myynnistä perustuu huijaukseen: aitoja päästöalennuksia ei todellisuudessa tapahdu (ks. esim. www.thecornerhouse.org.uk).

Selonteossa todetaan:'' Vauraissa teollisuusmaissa paikallinen ympäristön kuormitus on pääosin vähentynyt, mutta samaan aikaan tuotantoa ja ympäristöhaittoja on siirtynyt nopeasti teollistuviin maihin.'' Hallituksen esittämät skenaariot, joissa energiaintensiivinen tuotanto vähenee samalla kun ihmisten ostovoima kasvaa, perustuvat juuri tähän ilmiöön. Maapallon mitassa mitään päästöalennuksia ei siis tapahdu.

Samaa globaalin haitan torjuntaan soveltumatonta kansallista tarkastelua hallitus käyttää myös eri energianlähteiden päästöjä laskiessaan. Selonteossa ei oteta huomioon esimerkiksi maailmanlaajuisen ja monivaiheisen ydinpolttoaineen tuotannon hiilidioksidipäästöjä.

Kaikkein pahiten selonteko lyö korville ilmastonmuutoksen torjuntaa hyväksymällä maapallon lämmittämisen kahdella asteella. Nykytiedon mukaan tällainen lämpötilan nousu on erittäin vaarallinen. Yhä yleisemmin tutkijat esittävät ilmaston lämpenemisen rajoittamista 1,5 oC esiteolliseen aikaan nähden. Itseasiassa hallituskin tietää tämän. Selonteossa todetaan esimerkiksi, että 2 oC lämpötilan nousu voi sulattaa Grönlannin mannerjäätikön. Kahden asteen tavoitetta ei ole valittu siksi, että se tiedettäisiin turvalliseksi. Se on hyväksytty, koska tiukempi tavoite vaarantaisi taloudellisen kasvun.

Eturivin ilmastotutkimuskeskuksiin kuuluu Britanniassa toimiva *Tyndall Centre for Climate Change Research*. Sen johtaja Kevin Anderson totesi hiljattain The Timesissa: ''Tarvitsemme suunniteltua talouslamaa. Taloudellinen kasvu ei nykyisin sovi yhteen päästöjen vähentämisen kanssa.''

Olli Tammilehto

Wednesday 4 November 2009

Älä atomisoi ilmastoa!

Loviisa-liike on osa Don't nuke the climate-kampanjaa. (Lisäys 6.11.09: Katso siellä!)

Mutta olemme missanneet pari hyvin tärkeää uutista. Tarkoitan 1) uutista Välimereen upotetuista 32:sta myrkkilaivasta; 2) 8-39 kg plutoniumia koskevaa uutista. (Kummallakin on tietenkin oma, osittain ennestään tunnettu taustansa, eivätkä ne siinä mielessä ole aivan uusia uutisia.)

Nämä jutut vilahtivat hetken myös suomalaisessa mediassa; tosin ensimmäinen juttu pääsi vain Hesarin verkkolehteen, ei paperilehteen.

Seuraavassa hetkessä nämä asiat kuitenkiin unohdettiin. Ne siis painettiin villaisella. Näin kävi yleisesti ottaen myös ydinvoimanvastaisissa kansalaisliikkeissä. Ohessa linkit joihinkin asiaa koskeviin blogimerkintöihin:

- Luitko näin pitkälle?

- Kyllä.

- Hyvä!

- Vilkaisitko juttuja?

- Kyllä.

- Hyvä!

Mitä pitäisi tehdä kun juuri kukaan ei näytä lotkauttavan korvansa ja kaiken annetaan jatkua niin kuin tähän mennessä, siitäkin huolimatta, että ...

DON'T NUKE THE CLIMATE -kampanja on hyvä veto Kööpenhaminen ilmastokokousta ajatellen, mutta siihen on saatava mukaan pari täsmennystä:

1. Ydinvoimayhtiöt on saatettava vastuuseen siitä, että jotkut (ketkä? yhtiöt itsekö?) maksavat ekomafialle ydinjätteiden upottamisesta Välimereen ja Atlanttiin! (Atlanttiin; vrt. UNEP:in tsunamin seurauksia koskevassa raportissa mainitut ydinjätteet Somalian rannoilla.) Mitä kolmenkymmenenkahden myrkkylaivan upottaminen Välimereen merkitsee/tulee merkitsemään Välimeren maiden ympäristölle ja ilmastolle?

2. Ydinvoimayhtiöt eivät pidä lukua tuottamastaan plutoniumista! Mitä plutonium voi tehdä ilmastolle kun se joutuu vääriin käsiin?

3. Joukkotiedotusvälineiden johto, Suomessa m.m. Helsingin Sanomain toimituspäälliköt, olisi myös saatettava vastuuseen. He ovat sananvapauden rintamakarkureita, jotka sulkevat silmänsä todellisuudelta eivätkä täytä velvollisuuttaan.

Toisenlainen EU on mahdollisuus, sillä ydinvapaa EU on mahdollinen.

Lissabonin sopimuksen pahin vika ei ole siinä, että se on askel kohti eurooppalaista liittovaltiota, vaan siinä, että se ei ole askel kohti ydinvapaata eurooppalaista liittovaltiota.

Vie SAINTESin VETOOMUS Kööpenhaminan ilmastokokoukseen. Yhdistä se DON'T NUKE THE CLIMATE-kampanjaan. (Saintesin vetoomus on osoitteessa http://acdn.france.free.fr/spip/article.php3?id_article=406&lang=fr.)

Ulla Klötzer suomensi DON'T NUKE THE CLIMATE Alä atomisoi ilmastoa.

Älä atomisoi ilmastoa! Aloita Euroopan riisumisella ydinaseista.

Ystävällisin terveisin,

 - Mikael

Friday 16 October 2009

Ranuasta Arevaan, Agadezista Olkiluotoon

Areva tutkii Ranuan uraania:


Ranuan uraanivoimanvastainen leiri. Lue enemmän osoitteessa [www.nuclearfreefinland.org|http://www.nuclearfreefinland.org]

Areva louhii uraania Nigerissä:

Nigerin tuaregit tarttuivat aseisiin helmikuussa 2007 ja vaativat uraanikaivoksista saatavien tulojen entistä oikeudenmukaisempaa jakamista. Nigerin armeija on vastannut väkivaltaisesti Pohjois-Nigerin vuoristoisella Agadezin alueella. Ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet mielivaltaisista pidätyksistä ja lähes 70 siviilin joukkoteloituksista. Lisäksi kerrotaan kidiutuksista, raiskauksista, ryöstöistä ja karjalaumojen surmaamisesta. Yksi konfliktin osapuoli on alueella kaivostoimintaa harjoittava ydinenergiayhtiö Areva, joka on tehnyt uraanikaivosvaltauksia myös Suomessa ja rakentaa viidettä ydinvoimalaa Olkiluotoon" (Le monde diplomatique VII, s 47)

HELSINGIN SANOMAT 16.10.

"Pariisi. Ranskan ydinturvallisuusviranomainen ASN on keskeyttänyt purkutyöt ydinjätteenkäsittelylaitoksella Etelä-Ranskassa turvallisuusriskien vuoksi.

ASN kertoi syyksi, että laitoksesta oli löydetty plutoniumia, jota laitoksen omistaja ei ollut huomannut eikä raportoitunut turvallisuusviranomaisille.

Valtion ydinenergiakomission (CEA) omistamaa laitosta pyöritti ydinvoimalayhtiö Areva.

Etelä-Ranskan Cadarachessa sijaitsevassa laitoksessa uskottiin olevan noin kahdeksan kiloa plutoniumia. CEA:n mukaan sieltä on kuitenkin löydetty 22 kiloa. ASN arvioi, että kaikkiaan plutoniumia saatetaan löytää 39 kiloa. "

Monday 28 September 2009

Mitä se lounatuuli tietää?

Teksti: Olli-Pekka Haavisto Lähde: http://fifi.voima.fi/artikkeli/Mitä-se-lounatuuli-tietää/294

15 vuotta sitten Sitra maalaili uutta teollista Suomea, riskialttiin teollisuuden onnelaa. Samaa haavemallia käytetään ydinvoimafantasioiden pohjana vieläkin. Mutta mikä Sitran mukaan tekee Suomesta niin oivallisen isäntämaan ydinvoimalle? Laskeumille optimaaliset luonnonolosuhteet tietenkin. Eläköön lounatuuli!

Kokoomusministerit ovat herättäneet henkiin vanhan ajatuksen ydin- Suomesta, joka toimisi Euroopan sähköntuottajana ja ydinjätteen kaatopaikkana.

Kokoomuksen Jyrki Katainen ja Jyri Häkämies tahtovat reippaasti lisää ydinvoimaloita Suomeen. Ajatus ei ole uusi. Jo vuonna 1994 Sitran julkaisussa Uusi teollinen Suomi VTT:n tutkija Martin Ollus esitti skenaarion, jota hän nimittää ydin-Suomeksi.

Sama teos vilahtelee tuoreidenkin artikkeleiden lähteissä ja on käytetty muun muassa MR-keskuksen Tampereella 23.4.2009 järjestämässä seminaarissa, johon osallistui lähes 40 osanottajaa liike-elämän piiristä. Kirjan synnyn taustalla oli alun perin Sitran rahoittama Kilpailukykyisen tuotannon teknologiavalinnat -tutkimusprojekti. Julkaisuvuodestaan huolimatta kirja on yllättäen edelleen helposti saatavissa useista verkkokirjakaupoista. Uusi teollinen Suomi -kirjan skenaariossa todetaan, että Suomi on laaja ja harvaan asuttu maa. Suomi sijaitsee seismisesti rauhallisilla alueilla, joissa tuuletkin käyvät pääasiassa lounaasta koilliseen, joten onnettomuuksien sattuessa saastepilvet kulkeutuvat "pois Länsi- Euroopasta".

Sijaintimme ja luontomme ansiosta "voimme määrätietoisesti hankkia tänne sellaista teollisuutta, jota ei haluta Länsi-Eurooppaan siihen liittyvien riskien takia". Tällaista määrätietoisuutta Katainen ja Häkämies nyt harjoittavat.

Ollus visioi reippaasti. Tänne kehittyisi valtaosa Euroopan energiantuotannosta: "Uusien laitosten kapasiteetti riittää myös huomattavaan vientiin Keski-Eurooppaan, jossa energian tuotanto on joutumassa sekä ympäristöaktivistien että viranomaisten silmätikuksi."

"Haittojen takia tällaista toimintaa halutaan välttää monessa paikassa. Suomalaisille tämä antaa mahdollisuuden menestyvään liiketoimintaan. Euroopan jätteiden käsittelyn uudet laitokset voidaan rakentaa Suomeen ja tänne voidaan tuoda suurin osa Länsi-Euroopan jätteistä." Yksin Ranskassa on toiminnassa 59 ydinvoimalaa ja Saksassa 17.

Sitran tuottamassa julkaisussa laskelmoidaan, että "Keski-Euroopan maat ovat valmiita maksamaan siitä, että ongelmatuotteista huolehditaan muualla".

"En tiedä, minkä takia uusien ydinvoimaloiden määrää pitäisi tietoisesti minimoida. Jos halutaan, ettei ydinvoimalla tuotettua sähköä viedä ulkomaille, tähän voidaan tehdä rajoitukset", Katainen perusteli ydinvoimaa elokuussa vuonna 2009 Kalevassa.

Kuitenkin ydin-Suomi-visiossa teollisuuden rakenne johtaisi Olluksen mukaan laajalti elintarviketuotannon loppumiseen, koska syntyisi epäilys, voidaanko puhtaita elintarvikkeita lainkaan tuottaa.

Lisäydinvoimaa ajaa muiden ohella Metalliliitto ja Fennovoima, jonka omistajiin kuuluvat Kesko ja SOK sekä Majakka Voima Oy:n kautta Atria, Myllyn Paras ja Valio.

Wednesday 16 September 2009

Miksi Olkiluoto? Ari Lampisen analyysi

''Ohessa Ari Lampisen esittämä yhteenveto luvusta 2 uudesta teksesta "Matti Kojo ja Tapio Litmanen (toim.) "The Renewal of Nuclear Power in Finland", Palgrave Macmillan, 2009, Lampinen puhui kirjan julkistustilaisuudessa Helsingin yliopistolla 15.9.2009 ''

Ari Lampinen: ''"An Analysis of the Justification Arguments in the Application for the New Nuclear Reactor in Finland"''

Luvussa 2 analysoidaan niitä perusteita, joiden nojalla hallitus ja eduskunta antoivat luvan Suomen 5. ydinreaktorin OL3 rakentamiseen. Periaatepäätöshakemuksessa hakijan Teollisuuden Voiman mukaan ydinvoiman lisärakentaminen on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista, koska se on edullisin sähköntuotantomuoto, se on ympäristövaikutuksiltaan erityisen hyvä sähköntuotantomuoto, se edistää energian huoltovarmuutta ja sen rakentamisen työvoimasta yli puolet on suomalaisia.

On osoittautunut, että osa hakijan antamista perusteluista hallitukselle ja eduskunnalle on oikein, mutta osa on selvästi virheellisiä, esimerkkeinä reaktorin kustannusarvio, reaktorin rakentamisaika ja kotimaisen työvoiman osuus. Reaktori maksaa todellisesti yli 2-kertaisesti verrattuna ylimpään arvioon, jonka hakija hallitukselle ja eduskunnalle antoi ja työvoimasta yli puolet on ulkomaista. Reaktorin todellinen rakentamisaika puolestaan on vähintään 70 % suurempi kuin hallitukselle ja eduskunnalle annettu arvio. Se tarkoittaa, että laitos ei ehdi auttamaan Suomen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisvelvoitteiden toteuttamisessa Kioton protokollan ensimmäisellä sopimuskaudella 2008-2012. Lisäksi kyseenalaisia perusteita löytyy runsaasti ympäristövaikutusten, huoltovarmuuden ja kustannusten arvioista liittyen esimerkiksi kotimaisten energialähteiden vaikutusten aliarviointiin. Ydinenergialainsäädännössä ei ole sanktioitu virheellisten tai kyseenalaisten tietojen antamista periaatepäätöshakemuksessa, joten vastuu niistä kuuluu hakijan sijaan hallitukselle ja eduskunnalle.

Sekä hallitus että eduskunta järjestivät laajan lausunto- ja kuulemiskierroksen periaatepäätöshakemuksesta. Nyt virheelliseksi ja kyseenalaisiksi osoittautuneet perusteet olivat kritiikin kohteena lukuisissa asiantuntijalausunnoissa, mutta niihin ei reagoitu lukuun ottamatta Säteilyturvakeskuksen (STUK) lausunnoissa mainittuja asioita. Reagoimattomuus johtui Kauppa- ja Teollisuusministeriön (KTM) hallitsevasta roolista hakuprosessissa. KTM toimi sekä lupaviranomaisena, pääasiantuntijana että epäsuorasti hakijana ja pystyi kontrolloimaan prosessia haluamallaan tavalla lukuun ottamatta ydinenergialain STUKille antamaa valtaa, joka KTM:n oli pakko ottaa huomioon.

Hallitus on saanut uudet periaatepäätöshakemukset kolmelta ydinvoimayritykseltä koskien 3-4 uuden reaktorin rakentamista. On luonnollisesti erittäin oleellista hallituksen ja eduskunnan päätöksenteon kannalta, että periaatepäätöshakemuksessa esitetyt argumentit uusien reaktoreiden eduista kansantaloudelle perustuvat tosiasioihin ja mahdollisten epäilyjen tapauksessa toteutetaan tarpeellisia lisäselvityksiä. Siksi ensi vuonna tapahtuvassa uusien periaatepäätöshakemusten käsittelyssä on paljon oppimista OL3-reaktorin hakemuksen käsittelyssä tapahtuneista virheistä. Muussa tapauksessa ei voida tehdä yhteiskunnan kokonaisedun mukaista ratkaisua.

Ainakin 32 ydinjätettä kuljettanutta alusta on upotettu Välimereen kertoi verkkolehti. Juttu ei päässyt paperilehteen

Viime yöllisissä muistiinpanoissani kommentoin Helsingin Sanomain verkkolehden eilistä uutista jonka mukaan ainakin 32 ydinjätettä kuljettanutta alusta on upotettu Välimereen todennäköisesti kalabrialaisen n'drangheta-rikollisjärjestön välityksellä. En löytänyt tätä uutista enää aamun paperilehden ulkomaansivulta, jonka vuoksi soitin lehden toimitukseen tarkistaakseni asiaa. Sain kuulla, että ulkomaansivujen palstatila on rajallista.

Ehkä Helsingin Sanomain ulkomaansivun toimitus Olli Kivinen etunenässä häkeltyi niin tuosta jutusta että päätti käynnistää ''Un indagine su un cittadino al di sopra di ogni sospetto'? (1) Kenties etusivu menee huomenna uusiksi? Mahdollisesti journalistit alkavat vihdoin kysyä mikä on eurooppalaisen ydinvoimateollisuuden vastuu ja kuka on maksanut tästä ydinjätteiden loppusijoituksesta rikollisjärjestön pomoille? Tässä blogissa aikaisemmin mainittu ydinjätteiden dumppaus Somalianrannikolle selvinnee saman tien.

Jatketaan toivon periaatteella.

Mikael Böök

Loviisa-liikkeen psta

Alaviite:

(1) Tutkimus kaiken epäilyksen yläpuolella olevasta kansalaisesta. Elokuva vuodelta 1970. Ohjaus: Elio Petri. Kts http://www.imdb.com/title/tt0065889/ sekä http://isohunt.com/release/indagine+su+un+cittadino+al+di+sopra+di+ogni+sospetto.

Kuinka monta ydinvoimalaa Suomi tarvitsee?

Ohessa Tuula Kohosen mielipidekirjoitus tämän päivän Helsingin Sanomista. 16.9.2009

IAEA:n mukaan maailmalla oli vuoden 2009 alussa rakenteilla 35 ydinreaktoria, joista 31 Aasiassa tai entisen Neuvostoliiton alueella. Muualla rakenteilla olevia ydinvoimaloita oli vain neljässä maassa: Suomessa, Ranskassa, USA:ssa ja Argentiinassa.

Suomessa toimii ennestään neljä ydinvoimalayksikköä, kaksi Loviisassa ja kaksi Olkiluodossa. Rakenteilla olevassa Olkiluodon kolmannessa ydinvoimalayksikössä on havaittu jo lukuisia turvallisuuspuutteita.

Suomessa on vireillä myös useita uraanikaivoshankkeita. Kilo uraania tuottaa parisen tuhatta kiloa radioaktiivista jätettä. Ydinvoimaloiden ja uraanikaivosten toiminnasta tulevat loppusijoitettavat jätteet ovat radioaktiivisia käytännöllisesti katsoen ikuisesti. Nämä jätteet jätämme perintönä jälkeläisillemme.

Teollisuustuotantoa on siirretty ja siirretään koko ajan muun muassa Kaukoitään ja Etelä-Amerikkaan. Suomen väkiluku on alle puolet Suur- Lontoon väkiluvusta.

Montako ydinvoimalaa Suomi tarvitsee?

TUULA KOHONEN

geologi

Turku

Mafiaa epäillään myrkyllisen [lue: radioaktiivisen] jätteen upottamisesta Välimereen. Yöllisiä muistiinpanoja

15.9.2009 16:36 STT-DPA-AFP-Reuters

Kopioitu Helsingin Sanomain koosteesta.

Paola. Italialainen mafia on saattanut upottaa myrkyllistä jätettä kuljettaneita laivoja Välimereen. Parhaillaan selvitetään, onko lauantaina löydetty alus yksi yli 30:sta jätettä kuljettaneesta laivasta.

Näistä tarinoista näkyy siis aina silloin tällöin jälkiä myös joukkotiedotusvälineissä. Pikku uutisia, joihin ei nyt kiinnitetä hirveesti huomiota. Loviisaliikkeen blogissa (siis tässä blogissa) on aikaisemminkin ollut puhetta kalabrialaisen mafian osuudesta eurooppalaisen ydinteollisuuden jätteiden dumppaamisesta minne milloinkin. Esimerkiksi Somaliasta (jonka Benito Mussolini aikoinaan antoi miehittää, jotta Italiallakin olisi omia siirtomaita Afrikassa) löytyi ydinjätteitä viimeisen suuren tsunamin jälkeen. Siitä on maininta UNEP:in tsunamin ymäristöseurauksia koskevassa raportissa.

Etelä-Italian rannikon edustalla 500 metrin syvyydessä makaa hylky, jonka tynnyrit on merkitty radioaktiivisiin tai myrkyllisiin aineisiin viittaavasti. Alusta on kuvattu robottikäyttöisillä kameroilla. Syyttäjä Bruno Giordano sanoi tiistaina Paolossa, että hylystä voi löytyä todisteita calabrialaisen 'Ndrangheta-mafian osallistumisesta jätteiden upottamiseen Välimereen. Italiassa on epäilty, että 1980-luvulta lä htien ainakin 32 myrkyllistä jätettä kuljettanutta alusta on upotettu. Yhtäkään niistä ei ole löydetty.

Niinpä, ei ole löydetty. Mutta onko etsitty? Kalabrialaiselle ndrangheta-klaaneille ydinjätteitä kuljettavien laivojen upottaminen on kannattavaa liiketoimintaa. Ja on se kai myös kannattavaa ydinteollisuudelle? Kyseinen bisnes lienee ristiriidassa EURATOM-sopimuksen kanssa. Missä määrin EU:n komissio on panostanut Berlusconin ja Kalabrian poliisin auttamiseen tämän jutun selvittämisessä?

syyttäjä Giordano sanoi, että 'Ndranghetan entinen jäsen Francesco Fonti oli 2006 kertonut tutkijoille osallistuneensa Cunsky-aluksen upottamiseen räjähteillä. Laiva upotettiin 1993 samalla alueella, mistä nyt tutkittavana oleva alus löydettiin. Cunsky oli samankokoinen kuin lauantaina löydetty alus. Fontin mukaan Cunsky kuljetti radioaktiivista jätettä Norjasta.

Norjasta? Voiko Francesco Fontin ('un pentito') lausuntoihin luottaa? Olisi hauska tietää,että miksi juuri Norjasta?

Legambiente-ympäristöjärjestön varapuheenjohtaja Sebastiano Venneri sanoi mafian entisten jäsenten kertoneen, että 'Ndrangheta- mafialle on maksettu 20 vuoden ajan radioaktiivista jätettä kuljettaneiden laivojen upottamisesta.

Kuten sanottu, liiketoiminnastahan tässä on kyse. Sähkön tuottaminen ydinvoimalla on ennen kaikkea liiketoimintaa, jolle on ominaista, että sen on onnistuttava, ts oltava kannattavaa. Hintaan mihin hyvänsä. "On maksettu", on muuten hassu sanonta. Tarkemmin sanoen kuka on maksanut?

Avvelenare le terre è un business. Ci guadagnano i clan, le grandi industrie del Nord est, le imprese. Un giro di danaro difficile da quantificare. «Non basta una finanziaria per spiegare i soldi che ci sono dietro questi traffici. Un traffico che è più remunerativo anche della droga» ha svelato ad ottobre un ex boss della ’ndrangheta. Miliardi di euro che puzzano di morte. Nei luoghi sporcati ci si ammala di cancro con frequenze allarmanti, dicono le statistiche. I colossi industriali smaltiscono radioattività attraverso i camion della Santa, la ’ndrangheta. Il costo di mercato per smaltire legalmente i rifiuti tossici va dai 21 ai 62 centesimi al chilo. I clan, come accertato da recenti inchieste, forniscono lo stesso servizio a 9 o 10 centesimi. Un risparmio abissale. ’Ndrangheta e Camorra avvelenano i loro posti. Insabbiano. Le particelle radioattive fanno il resto: alterano l’aria, intossicano le falde acquifere. Ammalarsi è maledettamente facile. La gola graffia, si arrossa, non passa. Poi, calabresi e campani si fanno compagnia nei grandi ospedali del Nord, la terra che ha prodotto il loro male e che adesso è speranza, chemioterapie, letti d’ospedale, morti lontane. Aiello Calabro è una bomboniera arrampicata sulle rocce. Un borgo di 2000 anime vessato da un calo demografico inevitabile. Un tempo, qui, l’artigianato era passione e cultura. Sta sparendo anche quello.

Hupsis. Siinä tuli vahingossa italiankielistä tekstiä Biagio Simonettan blogista. Simonettan artikkeli Ndrangheta: viaggio nelle terre radioattive käsittelee sitä samaa asiaa, tai oikeastaan hieman eri asiaa, sillä Simonettan artikkelissa on erityisesti kysymys dumppauksesta yhteen tiettyyn kalabrialaiseen laaksoon. Myrkyllisten jätteiden dumppaus maksaa 21-62 senttiä kilolta siinä arvioidaan. Ei tuosta nyt saa paljon selvää kun ei tiedä kuinka monesta kilosta on kysymys. Mutta ehkä se antaa jonkinlaista osviittaa., samoin kuin Hesarin artikkelin mainitut 32 alusta. Simonettan jutussa puhutaan myös syöpätilastoista. Ikäviä kuin ovatkin, niitä olisi varmasti syytä levittää lehtien palstoille.

Tänä yönää luemme myös Daniel Ellsbergin muistelmia. 1960-luvulla Ellsberg osallistui ydinsodan suunnitteluun Ei enemmän eikä vähemmän. Ellsbergin muistelmat ovat nyt luettavissa Ellsbergin www-paikalta. Kts U.S. Nuclear War Planning for a Hundred Holocausts ja mene sitten nukkumaan jotta jaksat huomenna jatkaa kamppailua Suomen viranomaisten ydinvoimanlisärakentamissuunnitelmaa vastaan sekä vastustamaan Suomen liittämista läntiseen sotilasliittoon, NATO:on. Niin kuin virolaiset kolleegansa he uskovat että me täällä Euroopassa tulemme ikuisesti olemaan turvassa USA:n ydinsatenvarjon alla. Ai niin, radiossahan kerrottiin juuri tänään (tai oikeastaan eilen), että Eestikin suunnittelee uutta ydinvoimalaa. Onneksi Eestissä ja Suomessa ei ole mafiaa eikä yhtään korroptiota. Me olmme täällä ihan vitivalkoisa. Tai olemme ainakin olleet, siis talvisin.

Ohessa erityisesti Suomea koskeva valaiseva (joskaan ei kovin valoisa!) ote Ellsbergin muistelmista:

That same morning, with Komer’s approval, I drafted another question to be sent to the Joint Chiefs over the president’s signature, asking for a total breakdown of global deaths from our own attacks, to include not only the whole Sino-Soviet bloc but all other countries that would be affected by fallout. Again their answer was prompt. Komer showed it to me about a week later, this time in the form of a table with explanatory footnotes.

In sum, 100 million more deaths, roughly, were predicted in East Europe. There might be an additional 100 million from fallout in West Europe, depending on which way the wind blew (a matter, largely, of the season). Regardless of season, still another 100 million deaths, at least, were predicted from fallout in the mostly neutral countries adjacent to the Soviet bloc or China: Finland, Austria, Afghanistan, India, Japan and others. Finland, for example, would be wiped out by fallout from U.S. ground-burst explosions on the Soviet submarine pens at Leningrad. (The total number of “casualties”—injured as well as killed—had not been requested and was not estimated; nor were casualties from any Soviet retaliatory strikes.)

The total death toll as calculated by the Joint Chiefs, from a U.S. first strike aimed primarily at the Soviet Union and China, would be roughly 600 million dead. A hundred Holocausts.

Mutta siitähän on niin kauan! Eikä Alexander Stubb ollut vielä syntynyt! Nythän maailma on jo paljon parempi.... Hyvää yötä!

- page 1 of 5